Kävelyn ja pyöräilyn edistämistoimia

Kävely- ja pyörämatkoja pyritään Suomessa lisäämään viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Liikenne ja viestintäministeriön julkaisemassa Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallisessa strategiassa 2020 asetetaan tavoitteeksi, että kävely ja pyöräily on tunnustettu perusliikuntamuodoiksi liikennepolitiikassa ja kaupunkisuunnittelussa.

Liikenneviraston laatimassa strategian toimenpidesuunnitelmassa todetaan, että strategian toteuttaminen vaatii yhteistyötä valtion, kuntien ja yksityisen sektorin kesken sekä laaja-alaisen toimenpidevalikoiman. Perinteisesti kevyen liikenteen lisääminen on painottunut uusien väylien rakentamiseen.

Jotta ihmisten liikkumisvalintoihin saadaan tuntuva muutos, tarvitaan asenteisiin vaikuttamista, olemassa olevan väyläverkoston laatutason nostoa sekä kävelyä ja pyöräilyä suosivaa yhdyskuntarakennetta ja palveluverkkoa. Neljään kokonaisuuteen jaettuun toimenpidesuunnitelmaan on kirjattu yhteensä 33 eri toimenpidettä vastuutahoineen.

Rutiinien ja tottumusten murtaminen

Ihmiset ovat mukavuudenhaluisia, varsinkin aamulla töihin ja kouluun matkatessa on helppo ajaa autolla perille. Työikäisistä eniten auton käyttöön ovat sitoutuneet 34–54-vuotiaat. Juuri heidän tekemiinsä valintoihin ja päätöksiin halutaankin vaikuttaa: tavoitteena on tehdä kävelystä ja pyöräilystä haluttava vaihtoehto asiointija työmatkoille.

Suurin kävelyn ja pyöräilyn kasvupotentiaali on henkilöautolla tehtävissä lyhyissä 0,5–7 kilometrin pituisissa matkoissa. Erityisesti pienemmillä paikkakunnilla, joissa ei ole toimivaa joukkoliikennettä, on mahdollista lisätä jalankulkua ja pyöräilyä. Tätä voidaan edistää muun muassa jakamalla tietoa reiteistä ja muista olosuhteista.

Suurimmissa kaupungeissa pyörä voi olla myös nopein vaihtoehto: Tukholmassa pyöräilijän on todettu ruuhka-aikaan kulkevan autoilijaa nopeammin lyhyet välimatkat, jopa 15 kilometrin pituisella matkalla pyöräilijä on aikaisemmin perillä. Työmatkapyöräilyä voidaan edistää esimerkiksi työpaikan pyöräpysäköintiä parantamalla ja järjestämällä suihku- ja vaatteidenvaihtotiloja.

Lapset ja nuoret ovat työikäisten ohella tärkeä ryhmä asenteiden muutoksessa, koska nuorena opitut liikkumistottumukset heijastuvat myös aikuisiän kulkutapavalintoihin. Päiväkotien ja koulujen opetusohjelmaan ehdotetaan kestävään ja terveelliseen liikkumiseen ohjaavaa liikkumiskasvatusta. Koulumatkojen kulkemista kävellen ja pyöräillen edistetään huolehtimalla pyöräpysäköinnistä ja reittien turvallisuudesta yhteistyössä kunnan opetus- ja teknisen toimen kesken. Myös yhteistyö perheiden kanssa on tarpeen.

Ikääntyneiden arjessa omin voimin liikkumista helpottavat apuvälineet, kuten rollaattorit ja pyörillä varustetut kauppakassit.

Reitti selvä

Pyöräilyn suosiota selittävät hyvin konkreettiset tekijät: arkimatkat on käytännöllistä ja helppoa tehdä pyörällä. Terveyshyödyt, ympäristöystävällisyys ja ruuhkien välttäminen ovat tervetulleita sivuvaikutuksia. Olosuhteet pitääkin luoda sellaiseksi, että asukkaat kokevat pyöräilyn sujuvaksi, turvalliseksi ja nopeaksi matkantekotavaksi.

Kävelyn suosioon pätevät osin samat tekijät, mutta siinä korostuu enemmän houkutteleva, ihmisen mittainen ympäristö, joka tekee kävelymatkasta miellyttävän kokemuksen.

Näihin tekijöihin vaikutetaan viranomaistoimin: tehdään paikalliset linjaukset kävelyn ja pyöräilyn asemasta ja tarkistetaan suunnitteluperiaatteet. Muun muassa Liikennevirasto ja Kuntaliitto ovat yhteistyössä päivittämässä valtakunnallisia jalankulun ja pyöräilyn suunnitteluohjeita, joissa luovutaan kevyen liikenteen käsitteestä.

Kävely ja pyöräily erotetaan toisistaan kulkutapoina, erityisesti kaupunkimaisilla alueilla. Pyöräilyssä reittien toimivuus ja laadukkuus ovat tärkeitä, jalankulkua edistää kulkuväylien viihtyisyys ja turvallisuus.

Väestön ikääntyessä ympäristön esteettömyys tulee tarpeelliseksi. Esimerkiksi jalankulkua suosivat keskusta-alueet houkuttelevat jättämään auton pysäköintipaikalle.

Matkaketjujen toimivuus edellyttää joukkoliikenteen ja kävelyn tai pyöräilyn rinnakkaista käyttöä. Niinpä esimerkiksi rautatieasemilla ja tulevissa matkakeskuksissa pyöräpysäköintiin pitää varata riittävästi toimivaa tilaa. Eri viranomaisten vastuunjakoon täytyy luoda uusi toimintamalli esimerkiksi juna-asemien pyöräpysäköinnin järjestämiseksi.

Kaikki lähelle

Merkittävin kulkutavan valintaan vaikuttava tekijä on matkan pituus. Nykyinen kehityssuunta, jossa yhdyskuntia hajautetaan ja palvelupisteet vähenevät, pidentää asiointimatkoja ja täten heikentää kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä ja luo paineita autoistumiseen.

Julkisten ja yksityisten palveluiden sijoittumiseen vaikutetaan maankäytön suunnittelulla, joka on kuntien vastuulla. Avainasemassa kaavoituksessa on eri palveluiden ja asuntojen sijoittuminen: kaupunkiseuduilla niiden olisi hyvä sijaita jalankulku- ja pyöräilyvyöhykkeillä ja pienemmissä taajamissa keskustojen tuntumassa.

Toimenpidesuunnitelmassa todetaan, että oikeansuuntaisiin ratkaisuihin
ei tarvita lisärahoitusta vaan uudenlaista lähestymistapaa. Kaavojen liikennevaikutuksia arvioitaessa myös pyöräily ja jalankulku on otettava huomioon ja esimerkiksi eri kulkutapojen terveysvaikutukset pitäisi ottaa mukaan arviointiin.

Liikennepolitiikka toimivaksi

Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseksi pelkkä hyvä tahto ei riitä. Yhdyskuntien ja liikennejärjestelmien kehittämistä ohjaavissa päätöksissä ja resurssien jaossa on tehtävä valintoja, jotka tukevat kävelyä ja pyöräilyä. Isoihin liikennehankkeisiin verrattuna kävelyn ja pyöräilyn edistämistoimet ovat yksittäisinä pieniä ja rahoittajalle
edullisia.

Kansalaisia voidaan ohjata veroilla ja maksuilla kestävien kulkutapojen valintaan. Verotus suosii edelleen työmatka-autoilijoita. Työmatkojen kävelyyn tai pyöräilyyn ei Suomessa kannusteta taloudellisilla kannustimilla, vaikka niiden yleistyminen toisi myös pitkällä aikavälillä huomattavia säästöjä yhteiskunnalle ja yksilöille
– esimerkiksi terveydenhuollon ja liikennerakentamisen kustannukset vähenisivät.

 

Eija Savolainen, tiedottaja, UKK-instituutti

Lähteet

Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020. Hki: Liikenne- ja viestintäministeriö. Ohjelmia ja strategioita 4, 2011.

Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma 2020.  Hki: Liikenneviraston suunnitelmia 2, 2012

 

 

 
Edellinen muokkaus: 03.12.2014