Lisää liikuntaa vai vähemmän istumista koulupäivään?

Kouluikäiset lapset ja nuoret viettävät suuren osan valveillaoloajastaan koulussa ja koulumatkoilla. Jos tämä aika vietetään pääosin istuen, liikuntaharrastus iltaisin ei välttämättä takaa terveyden kannalta riittävää liikuntamäärää päivässä.

Viimeaikaiset tutkimukset aikuisilla osoittavat, että vaikka liikuntasuositukset täyttyisivätkin, liiallinen istuminen voi kumota liikunnan suotuisia vaikutuksia. Tämä voi osoittautua todeksi myös lapsilla ja nuorilla, kunhan tutkimustietoa saadaan lisää. Huolestuttavin tilanne on niiden lasten ja nuorten kohdalla, joilla istuva elämäntyyli jatkuu myös vapaa-ajalla.

Olemmeko siis keskittyneet liikaa liikunnan lisäämiseen ja liian vähän istumisen vähentämiseen? Näin voi valitettavasti olla. Se on kuitenkin ymmärrettävää, sillä tutkimustieto istumisen ja terveyden yhteyksistä on vasta hajanaista verrattuna näyttöön reippaasta kestävyystyyppisestä liikunnasta. Istuminen tarkoittaa tässä samaa kuin englanninkielinen termi sedentary behavior, joka puolestaan määritellään valveillaoloaikana tapahtuvaksi istumiseksi ja makoiluksi, jonka energiankulutus on alle 1,5 MET (MET = fyysisen aktiivisuuden energiankulutus jaettuna lepotilan energiankulutuksella).

Istumisen vähentämisen tutkimus uutta

Mitä eroa liikunnan lisäämisellä ja istumisen vähentämisellä sitten on – eivätkö ne ole viime kädessä sama asia? Eivät, sillä kyse on kahdesta eri käyttäytymisestä, jotka ovat pääosin toisistaan riippumattomia ja joihin vaikuttavat hieman erityyppiset yksilölliset, sosiaaliset ja ympäristötekijät.

Tämä vaikuttaa myös interventioiden tavoitteiden asettamiseen ja arviointiin: Liikunnan lisäämiseen tähtäävien interventioiden vaikuttavuutta arvioidaan liikunnan määrällä, jota voidaan mitata melko tarkasti esimerkiksi askel- tai kiihtyvyysmittareilla. Sen sijaan istumisen vähentämiseen pyrkivien interventioiden vaikuttavuutta arvioidaan istumisen määrällä, mitä toistaiseksi on varsin hankala arvioida luotettavasti.

Intervention vaikuttavuus voi olla riippuvainen kohdejoukosta. Istumisen vähentäminen voi esimerkiksi olla liikunnan lisäämistä helpompi tavoite sellaisille lapsille ja nuorille, joiden liikunta-aktiivisuus on hyvin vähäistä suhteessa istumisen määrään. Yleisesti ottaen molempia lähestymistapoja tarvitaan samanaikaisesti, jotta toimenpiteet kohdistuvat mahdollisimman suureen joukkoon kouluikäisiä.

Toimenpiteet pitää myös kohdistaa monelle tasolle. Ei esimerkiksi riitä, että opettaja kehottaa liikkumaan välitunnilla, jos koulupiha ei tarjoa siihen kunnollisia ja monipuolisia mahdollisuuksia. Toisaalta ei myöskään riitä, että koulupihaa muokataan liikuntamyönteisemmäksi, jos tukitoimet koulupihan hyödyntämiseksi jäävät puolitiehen.

Istumista on montaa lajia – samoin keinoja sen vähentämiseen

Aivan kuten liikunta-aktiivisuutta on myös olemassa monenlaista istumista. Kouluikäisillä sitä kertyy eniten koulumatkoilla, koulussa oppitunneilla ja kotona viihdemedian ääressä (ruutuaika).

Koulumatkat

Vuoden 2012 henkilöliikennetutkimuksen mukaan etenkin nuorten jalankulku ja pyöräily ovat vuosien varrella vähentyneet. Samaan aikaan itsenäinen liikkuminen mopoilla ja mopoautoilla on yleistynyt. Koulumatkojen tärkeys sekä liikunnan lisäämisessä että istumisen vähentämisessä piilee niiden säännöllisyydessä: matkat toistuvat suurin piirtein samanlaisina päivittäin, jolloin niiden kautta on mahdollisuus vaikuttaa jokapäiväiseen liikunnan ja istumisen määrään.

Lapset ja nuoret, jotka kävelevät tai pyöräilevät koulumatkansa, täyttävätkin useammin liikuntasuositukset verrattuna niihin lapsiin ja nuoriin, joille koulumatkaliikuntaa ei kerry. Säännöllisyys on edellytyksenä myös liikunnan terveysvaikutuksille.

Lapsuudessa ja nuoruudessa omaksutut mkulkutapatottumukset voivat vaikuttaa valintoihin myös aikuisiässä. Tällä voi olla merkitystä paitsi kansanterveyden, myös liikkumisen ohjauksen kannalta (liikenne, ympäristö).

Koulumatkaliikunnan toinen tärkeä etu on, että sitä koskevat edistämistoimet voidaan kohdistaa myös sellaisiin lapsiin ja nuoriin, joilla ei ole muuten varaa, kiinnostusta tai taitoja harrastaa vapaa-ajan liikuntaa. Koulumatkaliikunta edistää näin ollen myös terveyden tasa-arvoa.

Koulumatkojen kulkemiseen jalan tai pyörällä vaikuttaa ennen kaikkea kodin ja koulun välinen etäisyys. Tutkimusten mukaan koulumatkan pituuden kipuraja kävellen on puolitoista kilometriä ja pyöräillen kolme kilometriä.

Koulumatkan pituuden lisäksi myös muun muassa fyysiset (esim. kävely- ja pyöräteiden määrä, niiden kunto ja yhteys toisiinsa sekä liikenteen määrä ja joukkoliikenneyhteydet) ja sosiaaliset ympäristötekijät (esim. kavereiden suhtautuminen, vanhempien mielipiteet ja ympäristön/alueen rikollisuusaste) vaikuttavat koulumatkojen kulkutapavalintoihin. Tutkimustieto eri tekijöiden merkityksestä on tosin vielä hataraa ja syys-seuraussuhteista on vain vähän tutkimuksia.

Koulumatkaliikuntaa edistettäessä toimenpiteiden tulisi kohdistu samanaikaisesti kouluun, vanhempiin ja ympäristöön. Yksi esimerkki alakouluun soveltuvasta edistämiskeinosta ovat Suomessakin käytössä olevat kävelevät ja pyöräilevät koulubussit (www.poljin.fi/koulubussit). Niiden vaikuttavuudesta on ainakin kohtalaista tutkimusnäyttöä. Samankaltainen ajatus voisi toimia myös pidemmillä koulumatkoilla sopimalla vanhempien kyydillä tuleville lapsille kävelypysäkkejä noin puolentoista kilometrin säteellä koulusta.

Yläkouluikäisillä koulumatkaliikunnan edistäminen on vaikeampaa, koska
koulumatkat yleensä pitenevät ja mahdollisuudet käyttää itsenäisesti moottoroituja ajoneuvoja, kuten mopoa ja mopoautoa, kasvavat. Toisaalta iän myötä paranee kyky tehdä omia tiedostettuja valintoja, joiden tukemisessa koululla, kavereilla ja vanhemmilla on suuri merkitys.

Oppitunnit

Liikkuva koulu -ohjelman loppuraportin mukaan kouluikäiset saattavat istua yli puolet koulupäivästään. Kouluaikainen istuminen muodostuu pääosin oppitunneista.

Kouluaikaisen istumisen yhteyttä terveyteen on tutkittu varsin vähän. Istumisen vähentämiseen tähtäävissä tutkimuksissa osa oppituntien aikaisesta istumisesta korvataan seisomisella, jaloittelulla tai liikunnallisilla tehtävillä, joilla voi olla suotuisia terveysvaikutuksia. Terveyshyötyinä nähdään tällöin myös esimerkiksi keskittymiskyvyn parantuminen ja annettujen koulutehtävien suorittaminen loppuun.

Hyviä tuloksia oppituntien aikaisen istumisen vähentämisestä on saatu esimerkiksi lyhyillä 2–10 minuutin liikuntatuokioilla ja pitämällä osa oppitunneista seisten sekä yhdistämällä näihin kotitehtäviä ja säännöllisiä tietoiskuja. Eräässä tutkimuksessa istumisaikaa saatiin näillä toimenpiteillä vähennettyä noin 13 minuuttia päivässä. Toisessa yhteenvetokatsauksessa kohtuutehoinen liikunta lisääntyi samoilla toimenpiteillä jopa 19 minuuttia päivässä.

Ruutuaika

Suomalaiset nykylapset ja nuoret viettävät viihdemediaan lukeutuvien ruutujen ääressä lähes kolme tuntia koulupäivänä ja neljä tuntia vapaapäivänä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tietokone on syönyt aikaa televisiolta ja tietokoneella vietetty aika on lähes kaksinkertaistunut peruskouluikäisillä. Pojat viettävät enemmän aikaa tietokonepelien ääressä ja tytöt sosiaalisen media parissa.

Kyselytutkimuksissa yli kaksi tuntia kestävän ruutuajan on lapsilla ja
nuorilla todettu olevan yhteydessä muun muassa epäedulliseen kehonkoostumukseen ja huonoon fyysiseen kuntoon. Samanlaisia yhteyksiä
ei kuitenkaan ole löydetty objektiivisesti mitatun istumisen ja erilaisten terveysriskien välillä.

Nuorilla, jotka käyttävät tietokonetta kauemmin kuin tunnin päivässä, on enemmän niska-hartiavaivoja kuin vähemmän tietokoneen ääressä istuvilla nuorilla. Pidempi eli 4–5 tunnin aika tietokoneella altistaa myös selkävaivoille. Ruutuajan terveysriskeistä lapsilla ja nuorilla tarvitaan kuitenkin lisää objektiivisin menetelmin tehtyä seurantatutkimusta.

Kotona olevien televisioiden ja tietokoneiden lukumäärä on yhteydessä ruutuaikaan. Samansuuntainen vaikutus on sillä, jos lapsella tai nuorella on televisio tai tietokone omassa huoneessaan. Vanhempien ja sisarusten elämäntyyli näkyy myös saman perheen lapsissa ja nuorissa eli istumisen mallia saadaan kotoa. Toisaalta vanhemmilla on edelleen sanansa sanottavana, sillä lapset ja nuoret, joille vanhemmat ovat asettaneet ruutuaikarajoituksia, viettävät viihdemedian ääressä vähemmän aikaa kuin ne lapset ja nuoret, joilla vastaavia sääntöjä ei ole.

Ruutuajan vähentämistä koskevista tutkimuksista on vaikea tehdä johtopäätöksiä. Hyvälaatuisia tutkimuksia on vähän ja monissa niistä ruutuajan tarkastelu on vain pieni osa kokonaisuutta. Lisäksi suurin osa tutkimuksista on keskittynyt television katselun vähentämiseen, vaikka lasten ja nuorten ruutuajasta arviolta viidesosa kuluu nykyään liikuteltavien mediavälineiden ääressä (matkapuhelin, iPod/MP3, kannettava pelikone).

Interventioiden aikaiset tutkimustulokset ovat kuitenkin rohkaisevia eivätkä vaikutukset häviä kokonaan vielä interventioiden päättymisen jälkeenkään. Erityisen hyviä tuloksia on saavutettu television käyttöä säännöstelevillä laitteilla. Tutkimuksia viihdemedian poistamisesta lasten ja nuorten omista huoneista, ruutuaikasääntöjen käyttämisestä kotona, liikuntavaihtoehtojen antamisesta ruutuistumisen tilalle ja vanhempien omien ruutuaikatottumusten muuttamisesta on niukasti.

Lisää tutkimusnäyttöä Suomesta

Tarvitaan lisää tutkimusnäyttöä siitä, millaiset keinot ovat vaikuttavia kouluikäisten liikunnan lisäämisessä ja istumisen vähentämisessä. UKK-instituutti vastasi tähän haasteeseen syksyllä 2011 käynnistämällä Kasit liikkeelle! -tutkimuksen. Sitä rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö osana suurempaa Suomen Akatemian SKIDI KIDS -ohjelmaan kuuluvaa KidsOut!-hanketta. Kasit liikkeelle! -tutkimuksen päätavoitteena oli vähentää tamperelaisten kahdeksasluokkalaisten vapaa-ajan istumista.

 

Minna Aittasalo, dos., terveystiet. toht., erikoistutkija

Lähteet

Barr-Anderson DJ, AuYoung M, Whitt-Glover MC, Glenn BA, Yancey AK. Integration of Short Bouts of Physical Activity Into Organizational Routine. A Systematic Review of the Literature. Am J Prev Med 2011;40(1):76-93.

Bassett DR, Fitzhugh EC, Heath GW, Erwin PC, Frederick GM, Wolff DL, Welch WA, Stout AB. Estimated Energy Expenditures for School-Based Policies and Active Living. Am J Prev Med 2013;44(2):108-113.

Carson V, Salmon J, Arundell L, Ridgers ND, Cerin E, Brown E, Hesketh KD, Ball K, Chinapaw M, Yildirim M, Daly RM, Dunstan DW, Crawford D. Examination of mid-intervention mediating effects on objectively assessed sedentary time among children in the Transform-Us! cluster-randomized controlled trial. Int J Behav Nutr Phys Act 2013; 10:62 doi:10.1186/1479-5868-10-62.

Chillón P, Evenson KR, Vaughn A, Ward DS. A systematic review of interventions for promoting active transportation to school. Int J Behav Nutr Phys Act 2011;8:10.

Colley RC, Garriguet D, Janssen I, Wong SL, Saunders TJ, Carson V, Tremblay MS. The association between accelerometermeasured patterns of sedentary time and health risk in children and youth: results from the Canadian Health Measures Survey. BMC Public Health 2013; 13:200.

D’Haese S, De Meester F, De Bourdeaudhuij I, Deforche B, Cardon G. Criterion distances and environmental correlates of active commuting to school in children. Int J Behav Nutr and Phys Act 2011;8:88.

Ducheyne F, De Bourdeaudhuij I, Spittaels H, Cardon G. Individual, social and physical environmental correlates of ’never’ and ’always’ cycling to school among 10 to 12 year old children living within a 3.0 km distance from school. J Behav Nutr and Phys Act 2012;9:142.

Hakala P. Tietokoneen sekä muun informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttö ja nuorten tuki- ja liikuntaelinoireet. Väitöskirja. Tampereen yliopisto 2012. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1158. ISBN 978-951-44-8676-0 (pdf ). ISSN 1456-954X. http://acta.uta.fi.

Kamath CC, Vickers KS, Ehrlich A, et al. Behavioral interventions to prevent childhood obesity: A systematic review and metaanalyses of randomized trials. J Clin Endocrinol Metab 2008;93:4606-15.

Liikennevirasto 2012. Henkilöliikennetutkimus 2010-2011. Suomalaisten
liikkuminen. Hki: Liikennevirasto, liikennesuunnitteluosasto, 2012. www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lr_2012_henkiloliikennetutkimus_web.pdf.

Maniccia DM, Davison KK, Marshall SJ, Manganello JA, Dennison BA. A metaanalysis of interventions than target children’s screen time for reduction. Pediatrics 2011;128;e193.

Miettinen A, Rotkirch A. Yhteistä aikaa etsimässä – Lapsiperheiden ajankäyttö. Hki: Väestöliiton perhebarometri 2011, 2012. ISBN 978-952-226-097-0.

Owen N, Healy GN, Matthews CE, Dunstan DW. Too Much Sitting: The Population-Health Science of Sedentary Behavior. Exerc Sport Sci Rev 2010 July; 38(3): 105-113.

Pabayo R, Maximova K, Spence JC, Vander Ploeg K, Wu B, Veugelers PJ. The importance of Active Transportation to and from school for daily physical activity among children. Preventive Medicine 2012;55:96-200.

Physical Activity Guidelines for Americans Midcourse Report Subcommittee of the President’s Council on Fitness, Sports & Nutrition. Physical Activity Guidelines for Americans Midcourse Report: Strategies to increase Physical Activity Among Youth. Washington, DC: U.S. Department of Health and Human Services, 2012. www.health.gov/paguidelines.

Tremblay MS, LeBlanc AG, Kho ME, Saunders TJ, Larouche R, Colley RC, Goldfield G, Connor Gorber S. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in school-aged children and youth. Int J Behav Nutr Phys Act 2011; 8:98.

Salmon J. Novel strategies to promote children’s physical activities and reduce sedentary behavior. J Phys Act Health, 2010; 7(Suppl 3): S299-S306.

Salmon J, Tremblay MS, Marshall SJ, Hume C. Health risks, correlates, and interventions to reduce sedentary behavior in young people. Am J Prev Med 2011;41(2):197-206.

Tammelin T, Laine K, Turpeinen S (toim.). Liikkuva koulu –ohjelman pilottivaiheen 2010-2012 loppuraportti. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 261, 2012. www.liikkuvakoulu.fi/filebank/15-Liikkuvakoulu_loppuraportti_web.pdf.

Turpeinen S, Lakanen L, Hakonen H, Havas E, Tammelin T. Matkalla kouluun. Peruskoululaisten koulumatkat ja aktiivisten kulkutapojen edistäminen. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES , Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 271/2013. http://www.liikkuvakoulu.fi/filebank/520-Matkalla_kouluun.pdf.

Tutkimusta aiheesta

Kasit liikkeelle! Koulumatkaliikunnan edistämistutkimus

FeetEnergy Approach to Increase Physical Activity and Reduce Screen Time in Adolescents

Kolmiosaisessa tutkimushankkeessa selvitetään tamperelaisten yläkoululaisten koulumatkojen kulkutapoja ja vapaa-ajan liikuntaa ja nuorten fyysistä aktiivisuutta mittaavan liikuntakyselyn luotettavuutta sekä arvioidaan kouluissa toteutettavien koulumatkaliikunnan edistämistoimien vaikuttavuutta

Lue tutkimus

 
Edellinen muokkaus: 03.12.2014