Koulupäivän liikunnallistaminen

Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on viime vuosina vähentynyt ja passiiviset toiminnot lisääntyneet. Osittain tämä maailmanlaajuinen ilmiö voi olla seurausta teknologian kehityksestä. Liikkumattomuus tunnistetaan nykyään myös merkittäväksi itsenäiseksi terveysriskiksi.

Tuoreimpien Suomessa tehtyjen objektiivisten fyysisen aktiivisuuden mittausten perusteella liikkumatonta aikaa kertyy alakoululaisille 7−9 tuntia päivässä ja yläkouluikäisille nuorille jo yli 10 tuntia päivässä. Suositusten mukaisesti, päivittäin vähintään tunnin, liikkuu vain puolet alakoululaisista ja 17 prosenttia yläkoululaisista. Tätä taustaa vasten lasten ja nuorten terveyden edistäminen on haasteellista ja vaativaa.

Liikkuva koulu -ohjelma

Liikunnallisen elämäntavan rakentamisessa tarvitaan yhteiskunnassa monen eri tahon panostuksia. Perustyö alkaa jo varhaislapsuudessa perheistä ja sitä tulisi tukea yhteiskunnan eri järjestelmissä, muun muassa päiväkodeissa, kouluissa ja harrastustoiminnoissa.

Peruskoulujen liikunnallistamisen tueksi käynnistettiin keväällä 2010 valtakunnallinen Liikkuva koulu -hanke, joka on jatkunut vuodesta 2012 lähtien ohjelmana. Ohjelman tavoitteena on liikkumisen lisääminen koulupäivään ja sen välittömään yhteyteen sekä fyysisen aktiivisuuden suosituksen jalkauttaminen kaikkiin suomalaisiin peruskouluihin.

Fyysinen aktiivisuus on monin tavoin yhteydessä oppilaiden hyvinvointiin. Liikkuminen kehittää motorisia taitoja ja fyysistä toimintakykyä sekä vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistöä ja ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksia. Liikkumisen on todettu vähentävän myös ahdistusta ja masennusoireita. Uusimman tutkimustiedon mukaan fyysinen aktiivisuus edistää myös oppimista.

Liikkuvaa koulu -ohjelmaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö ja hallinnollista yhteistyötä tehdään Opetushallituksen, Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (LIKES) ja aluehallintoviranomaisten kanssa. Ohjelma perustuu sekä Vanhasen (2009) että Kataisen (2011) hallitusohjelmiin.

Koulua aktivoivia toimenpiteitä

Alueelliset Liikkuva koulu -hankkeet ovat kehittäneet useita erilaisia toimintamuotoja omaan kouluympäristöönsä sopivaksi. Toimintojen moninaisuus on tärkeää, jotta tavoitetaan erilaisia oppilaita ja löydetään kaikille oppilaille jonkinlainen tapa osallistua liikkumiseen.

Pilottihankkeiden keskeisiä ja hyväksi todettuja toimintamuotoja:

  • teemapäivät
  • koulutukset oppilaille ja opettajille sekä muulle koulun henkilökunnalle
  • välinehankinnat (esim. jumppapallot luokkiin, välituntivälineistöä
  • käytäville ja ulkoalueille)
  • koulun ympäristön kehittäminen
  • kerhotoiminnot
  • välituntien aktivointi
  • liikkumisen integrointi eri aineisiin (esim. toiminnalliset tuokiot oppitunneilla)
  • koulupäivän rakenteelliset muutokset (esim. pitkät välitunnit)
  • retket
  • koulumatkaliikunnan edistäminen.

Kun toimenpiteiden tavoitteena on koulun toimintakulttuurin muutos, toimet pitää integroida tiiviisti koulun perustehtävään ja arkeen. Tämä edellyttää hyvää ja pitkäjänteistä suunnittelua sekä koko henkilöstön, ei vain liikunnanopettajien, sitoutumista asiaan.

Koulun liikunnallistamista ovat edistäneet uusien toimintamallien kirjaaminen koulun toimintasuunnitelmaan, hyvät tukiverkostot, aktiiviset oppilaat sekä aiheeseen liittyvät koulutukset. Toimintakulttuurin muutosta ovat hidastaneet muun muassa opettajien
kokema ajanpuute, vastuun jakautuminen hankkeessa vain muutamalle opettajalle ja kouluympäristön muutokset lukuvuoden aikana.

Oppilaiden ja opettajien kokemuksia

Liikkuva koulu -hankkeiden oppilailta ja opettajilta on tiedusteltu omia arvioita liikunnallisten toimenpiteiden vaikutuksista kouluympäristöön. Oppilaat ovat kokeneet välituntien aktivoituneen, liikkumisen mahdollisuuksien lisääntyneen sekä koulun ilmapiirin ja yhteisöllisyyden parantuneen. Oppilaiden mielestä myös omat vaikutusmahdollisuudet ovat kasvaneet hankkeen aikana.

Opettajat puolestaan ovat kokeneet työrauhan parantuneen ja kouluviihtyvyyden lisääntyneen. Lisäksi opettajat ovat hankkeen myötä tietoisempia liikkumisesta ja sen vaikutuksista oppilaiden hyvinvointiin. Opettajat kertoivat toimintojen muuttaneen koulun toimintakulttuuria monipuolisemmaksi ja sallivammaksi, osassa hankekouluja on saatu aikaiseksi jopa muutoksia opetussuunnitelmiin.

Opettajat pitävät koulupäivän liikunnallistamista tärkeänä, mutta oma rooli liikkumisen edistämisessä kouluissa on osalle opettajista vielä epäselvä. Yläkoulujen aineopettajista 2/3 kokee haastavaksi liikkumisen integroimisen osaksi omaa työtään.

Yksi tavoitteista on istumisen vähentäminen ja yhtäjaksoisen istumisen
katkaiseminen koulupäivän aikana. Muut kuin liikuntaa opettavat aineenopettajat voisivatkin panostaa erityisesti tähän puoleen liikkumisen lisäämistä.

Opettajat korostavat kotien vastuuta lasten ja nuorten liikkumistottumuksien luomisessa. Vanhempainiltoja voisi hyödyntää liikuntasuosituksen jalkauttamiseen myös lasten ja nuorten vapaa-ajalle. Tämä kotien mukaan saaminen on todella tärkeää, koska arkipäivien on todettu olevan selvästi aktiivisempaa aikaa lapsilla ja nuorilla kuin vapaa-aikaa enemmän sisältävät viikonlopun päivät.

 

Anne-Mari Jussila, LitM, palvelu- ja kehityspäällikkö, UKK-instituutti


Lähteet

Aira, A. ym. Liikkuva koulu ohjelman pilottivaiheen 2010–2012 loppuraportti. Jyväskyä: LIKES. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 261, 2012.

Kämppi, K. ym. Viihtyvyyttä ja työrauhaa. Jyväskylä: LIKES. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 269, 2013.

Rajala, K. ym. Koulujen liikuntavarustus ja -puitteet Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheen kouluissa.Jyväskylä: LIKES. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 268, 2012.

Tammelin, T. ym. (toim.) Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Jyväskylä: LIKES. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272, 2013.

Turpeinen S et al. Matkalla kouluun: peruskoululaisten koulumatkat ja
aktiivisten kulkutapojen edistäminen. Jyväskylä: LIKES. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 271, 2013

 
 
Edellinen muokkaus: 03.12.2014