UKK-kävelytesti — työkalu terveyden edistämiseen

Liikunnan lisäämisestä hyötyvät terveydellisesti eniten ne, jotka liikkuvat kaikkein vähiten. Liikunnan tutkimuksissa ja edistämisessä tarvitaan fyysisen kunnon joukkomittauksia. UKK-kävelytesti soveltuu siten hyvin väestötasoiseen terveyskunnon laaja-alaiseen mittaukseen.

Väestön fyysisen kunnon mittaukseen ei ennen UKK-kävelytestiä ollut sellaista testiä, joka soveltuisi erityisesti normaali- ja heikkokuntoisille ihmisille. Myös liikunnan edistämistyöhön kaivattiin uusia vaihtoehtoja vanhoille testeille.

1990-luvun alussa kehitettyä kävelytestiä käyttävät perusterveydenhuolto ja kansanterveysjärjestöt omassa terveyden edistämis-, sairauksien ehkäisy- ja varhaiskuntoutustyössään.

Kuntien liikuntatoimi ja liikuntajärjestöt puolestaan hyödyntävät testiä terveysliikunnan edistämisessä sekä terveysliikunnan palvelutoiminnassa.

Terveyskunnon osa-alueet on johdettu liikunnan terveysvaikutuksista. Näitä ovat:

• hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto eli aerobinen kunto

• tuki- ja liikuntaelimistön kunto

• motorinen kunto

• kehon koostumus.

UKK-kävelytesti kehitettiin erityisesti hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon ja sitä osoittavan kultaisen standardin, maksimaalisen aerobisen tehon (VO2max), arvioimiseen.

Myöhemmissä tutkimuksissa on testi osoittautunut käyttökelpoiseksi myös tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyvyn kuvaajaksi.

UKK-instituutti on kävelytestin kehitystyön lisäksi huolehtinut testaajien koulutuksesta ja testaukseen kuuluvan tukiaineiston tuottamisesta. Tältä pohjalta testistä on tullut tärkeä terveyttä edistävän liikunnan työkalu niin Suomessa kuin monissa muissakin Euroopan maissa ja jopa kauempanakin.