Anne-Mari Jussila

Harrastuskausi käynnistyi – riittävätkö perheiden resurssit?

Nyt on taas se aika vuodesta, kun lapsiperheet pohtivat erilaisten harrastusten aloittamista. Äitinä olen monipuolisen vapaa-ajan tekemisen kannalla, mutta liikunta-alan toimijana toivoisin toki liikuntasuosituksen täyttyvän lasteni kohdalla.

”Kaksi tuntia liikkumista päivässä ja vähintään puolet siitä reippaasti” on ohjenuoranani harrastustoimintoja miettiessäni. Jotta suositus täyttyisi ja edesauttaisin lasteni terveellistä tulevaisuutta, pohdin ensin perheen arkiliikkeen määrää ja peilaan sitä lasteni luontaiseen tekemiseen:

  • Millainen on lapseni luonne, mikä häntä kiinnostaa?
  • Kuinka koukuttavina pelit ja härpäkkeet näyttäytyvät arjessamme?
  • Onko meillä arki-iltapäivinä aikuista käytettävissä?
  • Millaisia kavereita meidän perhepiirissä on?
  • Luoko lähiympäristömme aktiivisuutta leikkien ja pelien muodossa? jne.

Näiden arjen toimintojen läpikäynnin jälkeen kyselen alakouluikäisiltä lapsiltamme liikunnallisia harrastustoiveita – ja niitähän tässä iässä riittää: jalkapallo, salibandy, tennis, jääkiekko…

Aikataulukaaos

Tässä kohtaa avaan paikallislehden 56-sivuisen liikunnanteemanumeron, pörrään netissä ja teen ehkä myös muutaman tiedustelevan soiton seuratoimijoille. Seuraavana on vuorossa perheen kalenterin täyttö viikon seitsemälle päivälle. Lopputulemana on aikatauluviidakko, jota silmäillessä tulee hiki ja ahdistus viimeistään lauantain kohdalle päästessä. Ai niin, toinen lapsistani haluaisi lisäksi oppia tekemään ruokaa ja soittamaan pianoa.

Miten ihmeessä meidän perheessä olevat kaksi työssä käyvää aikuista pystyvät mahdollistamaan tämän kaiken? Kyse ei enää ensikädessä ole edes taloudesta, tämän kaiken mahdollistaminen kaatuu jo alkumetreillä perheen henkilöresurssien puutteeseen. Ja minäkin haluaisin tehdä työpäivien jälkeen jotain muuta kuin istua autossa!

Mietin tilanteen järjettömyyttä ja samalla pohdin ratkaisumallia. Minä haluaisin tarjota lapsilleni koulutaipaleen alkuvaiheilla (alakoulun 1. ja 2. luokat) useita virikkeitä aina liikkumisesta ja urheilusta kuvataiteisiin saakka. Haluaisin saada lapseni mukaan sellaiseen harrastukseen, joka häntä itseään todella kiinnostaa. Siihen hän tarvitsee kokemuksia vanhempien mieltymysten ja ohjauksen lisäksi. Haluaisin viettää iltaisin perheen yhteistä aikaa ruokaa laittaen, ulkoillen – ehkäpä joskus jopa ihan vain itse harrastaen.

Nyt lapseni lähtevät aamulla kouluun ja palaavat sieltä puolen päivän jälkeen kotiin. Minä olen huolissani heidän melko lailla vapaista ja joskus myös yksinäisistä iltapäivän tunneistaan: Missä he menevät, kenen kanssa ja mitä tehden?

Teemmekö todellista yhteistyötä?

Tässä kohtaa toivoisin koulun tarjoavan iltapäivisin tiloja, urheiluseurojen tarjoavan ohjattua liikuntaa, konservatorioiden ja käsityökerhojen jalkautuvan lähialueille. Ennen kaikkea toivoisin laajaa yhteistyötä useiden eri toimijoen kesken, en pelkästään liikunta-alan toimijoiden.

Tiedän, että on olemassa harrastavia iltapäiväkerhoja, mutta ne eivät ole jokapäiväistä herkkua esim. ryhmärajoitusten tai kunnan resurssien takia.

Tiedän, että on olemassa iltapäiväkerhoja, mutta siellä toiminta on melko usein lastenhoitoa, ihan ymmärrettävistäkin syistä. Poikkeuksiakin tähän toimintamalliin varmasti löytyy.

Tiedän, että monet toimijat järjestävät aktiivista iltapäivätoimintaa, usein kuitenkin muualla kuin kotimme lähiympäristössä, ja hekin tekevät sitä melko lailla yhden aktiviteetin näkökulmasta.

Haastan harrastustoimintaa toteuttavat tahot pohtimaan yhdessä nykykäytänteitä, toivoisin kuntien olevan sallivia uusille ideoille ja odottaisin meidän vanhempien käyttävän tarjottuja lähialueen palveluja runsaasti ja vastuullisesti.

Lapset löytäisivät oman mielekkään, jopa elinikäisen harrastuksen.

Tämän kaiken seurauksena lapset löytäisivät suurella todennäköisyydellä oman mielekkään, jopa elinikäisen harrastuksen. Väitän, että myös liikkeen määrä omin jaloin sekä perheen kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyisivät perheiden arjessa. Myös harrastustoimintaa toteuttavat tahot, urheiluseurat mukaan lukien, olisivat hyötyjiä.

Kokeiluja tähän suuntaan on valtakunnassa jo käynnissä, hienoa! Kannustaisin silti meitä kaikkia osapuolia vielä laajempaan yhteistyöhön ja tuoreisiin avauksiin. Olisiko yhteiskunnassa pinnalla oleva asia eli ”norminpurkutalkoot” paikallaan myös tässä asiassa!

Anne-Mari Jussila
palvelu- ja kehityspäällikkö

 

 
8.9.2015
 

Yhteydenotto

puh. 03 282 9111 (vaihde)

info(a)ukkinstituutti.fi

 

 

Käyntiosoite

Kaupinpuistonkatu 1

33500 Tampere

 

 

Aukioloajat

Avoinna arkisin klo 8—16

(sopimuksesta myös muina aikoina)

© UKK-instituutti
Kaikki oikeudet pidätetään.