koripallo rasitusvammat UKK-instituutti

Polven ja alaselän rasitusvammat yleisiä nuorten koripallossa ja salibandyssä

Rasitusvamman riski on suuri etenkin lahjakkailla nuorilla, jotka osallistuvat oman ikäluokkansa pelien lisäksi aikuisten pääsarjatason peleihin, selviää Tampereen Urheilulääkäriaseman tutkimuksessa.

Nopeissa joukkueurheilulajeissa, kuten koripallo ja salibandy, sattuu paljon äkillisiä vammoja. Rasitusvammojen yleisyydestä tai vaikutuksista harjoitteluun nuorten joukkuelajeissa on hyvin vähän tutkimusnäyttöä. Rasitusvammalla tarkoitetaan vammaa, jonka oireet kehittyvät hitaasti, eikä selkeää alkamisajankohtaa voida määrittää.

Tutkittua tietoa nuorista joukkuepelaajista Tampereelta

Tampereen Urheilulääkäriaseman Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys -tutkimushankkeessa seurattiin nuorille koripallon ja salibandyn pelaajille sattuvia vammoja kolmen vuoden ajan. Tutkimukseen osallistui suuri tutkimusjoukko, joka sisälsi kahdeksan koripallojoukkuetta (201 pelaajaa; keski-ikä 14,9 vuotta) ja seitsemän salibandyjoukkuetta (186 pelaajaa; keski-ikä 16,6 vuotta) Tampereen seudulta vuosina 2011‒2015. Joukkueet pelasivat junioreiden kahdella ylimmällä sarjatasolla. Lisäksi osa pelaajista pelasi myös seuransa aikuisjoukkueessa.

Seurannan aikana kerättiin kaikki lajiin liittyvässä harjoittelussa tai kilpailussa syntyneet vammat, jotka aiheuttivat vähintään yhden päivän poissaolon täysipainoisesta harjoittelusta sekä vammat, joiden vuoksi pelaajat hakeutuivat lääkärin vastaanotolle.

Rasitusvammat aiheuttavat pitkäkestoista haittaa

Rasitusvammojen ilmaantuvuus koripallossa oli 1,5 ja salibandyssä 1,6 vammaa 1 000 urheilutuntia kohden. Molemmissa lajeissa suurin osa vammoista kohdistui polveen (35 % kaikista rasitusvammoista) tai alaselkään (21 %) ja rasitusvammat olivat urheiluun käytettyyn aikaan suhteutettuna yleisimpiä tytöillä kuin pojilla.

Rasitusvammat olivat yleisiä etenkin harjoittelutaukojen ja omatoimisten harjoittelujaksojen jälkeisinä kuukausina. Rasitusvammojen ilmaantuvuus oli suurinta huhti-toukokuussa, jolloin osalla joukkueista oli sarjakauden viimeiset ottelut käynnissä tai uusi harjoituskausi alkamassa.

Rasitusvammat häiritsivät täysipainoista harjoittelua huomattavan kauan. Tutkimuksessa rekisteröidyistä rasitusvammoista suurin osa (44 %) oli vakavia vammoja aiheuttaen yli kuukauden poissaolon harjoittelusta.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että pelaajilla, jotka osallistuivat aikuisten pääsarjatason peleihin oli suurentunut riski saada rasitusvamma verrattuna vain omassa ikäluokassaan pelaaviin nuoriin. Toinen merkittävä riskitekijä oli aikaisempi vamma.

Ennaltaehkäisevä harjoittelu ja kuormituksen seuranta tärkeää

Tutkimuksen perusteella rasitusvammojen ehkäisyä tulee tehostaa nuorilla joukkueurheilun harrastajilla. Useiden tutkimusten mukaan ilman kontaktia syntyviä äkillisiä alaraajavammoja voidaan tehokkaasti ehkäistä monipuolisella liikehallintaa, lihasvoimaa ja tasapainoa kehittävällä harjoittelulla. Alustavan näytön mukaan tällainen harjoittelu saattaa vähentää myös rasitusvammoja, tosin tutkimuksia tästä tarvitaan vielä lisää. Keskivartalon voiman lisääminen ja alaselän neutraalialueen hallinta niin urheilussa kuin arjessakin auttavat vähentämään alaselän rasitusvammoja.

Rasitusvammojen määrän havaittiin lisääntyvän niinä kuukausina, kun joukkueet palasivat omatoimisen harjoittelun jaksoilta joukkueharjoitteluun. Äkilliset muutokset kuormituksen määrässä ja intensiteetissä lisäävät rasitusvammojen riskiä. Harjoittelun hyvä ohjelmointi ja yksilöllinen kuormituksen seuranta ovat tärkeitä sekä rasitusvammojen että äkillisten vammojen ehkäisyssä. Liiallista, mutta yhtä lailla myös liian vähäistä kuormitusta tulee välttää.

Nuoren urheilijan pelaaminen aikuisten pääsarjatasolla näyttäisi lisäävän rasitusvammojen riskiä. Lahjakkaiden nuorten kokonaiskuormituksen seuranta on erittäin tärkeää sekä heidän urheilu-uran jatkumisen, että terveyden kannalta.

Todellinen rasitusvammojen määrä näissä lajeissa on todennäköisesti korkeampi kuin mitä tässä tutkimuksessa havaittiin. Urheilijoiden tiedetään harjoittelevan usein kivuista huolimatta, joten on mahdollista, että kaikkia vammoja ei tutkimuksessa edes saatu selville.

Mari Leppänen
tutkimus- ja kehittämispäällikkö, Tampereen Urheilulääkäriasema

 

Referoitu tutkimus: Leppänen M, Pasanen K, Kannus P, Vasankari T, Kujala UM, Heinonen A, Parkkari J. Epidemiology of overuse injuries in youth team sports: a three-year prospective study. Int J Sports Med, (E-pub.) September 2017.

Tutustu

 

 
25.9.2017
 

Yhteydenotto

puh. 03 282 9111 (vaihde)

info(a)ukkinstituutti.fi

 

 

Käyntiosoite

Kaupinpuistonkatu 1

33500 Tampere

 

 

Aukioloajat

Avoinna arkisin klo 8—16

(sopimuksesta myös muina aikoina)

© UKK-instituutti
Kaikki oikeudet pidätetään.