Unettomuuden hoitopolku – unihoitaja-toimintamalli HUS-alueella

Unettomuuden hoitopolku – unihoitaja-toimintamalli HUS-alueella

HUS-alueen VESOTE-hankkeessa edistettiin HUSin toiminnankehittämishankkeessa työstetyn unettomuuden lääkkeettömän hoidon Unettomuuden hoitopolku – unihoitaja-toimintamallin jalkauttamista osaksi terveyskeskusten palvelua.

Unihäiriöt (10 %) ja unettomuusoireet (30 %) väestössä ovat yleisiä. Pitkittyessään unettomuus heikentää toimintakykyä, aiheuttaa kärsimystä ja stressiä, altistaa haitallisille immunologisille ja metabolisille muutoksille, ahdistus- ja mielialahäiriöille, päihdeongelmille sekä väärin hoidettuna myös unilääkeriippuvuudelle ja lääkehaittavaikutuksille. Ei-elimelliseen unettomuuteen (F51.0) on hyvää näyttöön perustuvaa hoitoa, ja suurin osa uniongelmista hoituu terveyskeskuksessa ilman lääkehoitoa. Käypä hoito -suosituksen mukaisia behavioraalisia ja kognitiivisia hoitoja sekä ryhmämuotoisia interventioita ei hyödynnetä riittävästi, vaikka ne ovat kustannustehokkaita.

HUSin toiminnankehittämishankkeessa Käypä hoito -suositukseen perustuva Unettomuuden hoitopolku -toimintamalli jalkautettiin 03-12/17 välisenä aikana Lohjan, Keravan ja Järvenpään terveyskeskuksiin (kuva 1). Hoitopolku tähtää unettomuuden tehokkaaseen hoitoon ja seurannaishaittojen ennaltaehkäisemiseen, kuten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen, potilaiden kärsimyksen ja sairastavuuden vähentämiseen sekä lääkeriippuvuuksien ja lääkehaittojen ehkäisemiseen. Tavoitteena oli järjestää terveyskeskusten ja näiden alueiden psykiatrian poliklinikoiden henkilöstölle koulutusta unettomuuden hoitopolun jalkauttamiseksi sekä sopia paikalliset yhteistyökäytännöt.

Unettomuuden hoitopolkuKuva 1. Unettomuuden hoitopolku kokoaa työkalut unettomuusoireiden tunnistamiseen ja arvioimiseen sekä oikean hoitomuodon ja -paikan valintaan. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Unettomuuden hoitopolku -toiminnankehittämishanke 2017.

Projektin tavoitteet

Tavoitteet Unettomuuden hoitopolun jalkauttamisessa olivat:

  1. oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus (Käypä hoito terveyskeskuksessa),
  2. laatu ja turvallisuus (lääkkeettömän hoidon ensisijaisuus),
  3. asiakaskokemus (uniongelma ei tule sivuutetuksi, vaan unihoitaja perehtyy siihen ja tarjoaa apua),
  4. yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa (erikoissairaanhoidon koordinaatio ja konsultaatiotuki perusterveydenhuoltoon),
  5. osaaminen ja henkilöstön tyytyväisyys (unihoitajaosaamisen hyödyntäminen kustannustehokkaalla tavalla ja työkalujen tarjoaminen henkilöstölle, mikä lisää osaamista ja tekee työstä mielekästä)
  6. palvelujen hinta ja talouden hallinta (unihäiriöisten suuri määrä edellyttää kustannustehokasta hoitoa, jossa sairaanhoitajakäynnit vähentävät lääkärikäyntejä ja terveyshyöty suurenee).

Projektin aikana pätevöityneet unihoitajat kouluttivat terveyskeskusten sairaanhoitajia unihoitaja-toimintamallin toteuttamiseen mm. työparityöskentelyn avulla. Mukana oli kaksi hanketyöntekijä-unihoitajaa, joista toinen työskenteli hankkeelle yhden päivän viikossa ja toinen kaksi päivää viikossa. Hanketyöntekijöiden aikaa kului myös ohjeiden tekemiseen ja manuaalin valmisteluun, materiaalin ruotsinnokseen sekä kokouksiin ja koulutuksiin osallistumiseen.

Unihoitaja-toimintamalli koostuu jäsennetystä tiedonkeruusta ja seurannasta, tuesta ja ohjauksesta lääkkeettömiin hoitokeinoihin (Mielenterveystalon työkaluja hyödyntäen) sekä KBT-ryhmäinterventiosta. Bentsodiatsepiinivieroitukset on tarkoitus toteuttaa unihoitajan tuella Käypä hoito -suosituksen mukaisesti.

Projektin onnistuminen ja haasteet

Tavoitteiden saavuttamisen onnistumiset itsearvioinnin keinoin:

  • Unettomuuden lääkkeettömän hoidon osaaminen jalkautui suunnitellusti
  • Uniryhmiä pilotoitiin ja potilaille tarjottiin lääkkeetöntä hoitoa
  • Toimintamallia muokattiin joustavasti terveyskeskuksen tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi ensimmäiseen unihäiriön kartoituskäyntiin yhdistettiin enemmän hoidollisia elementtejä ja diagnoosin vahvistava lääkärikäynti saatettiin korvata lääkärin hoitopuhelulla tai -kirjeellä.
  • Valmiudet potilaiden muidenkin uni- ja vireysongelmien tunnistamiseen, arvioimiseen ja hoitoon ovat parantuneet.

Projektiin liittyvät haasteet:

  • Riittävän hoitajaresurssin saaminen hanketyöhön
  • Interventioon sopivien potilaiden tunnistaminen lääkärien vastaanotoilla
  • Terveyskeskusten tukeminen unihäiriöpotilaiden hoidossa monipuolisin konsultaatioin, alueelliset psykiatristen poliklinikat mukaan lukien, osoittautui kehittämiskohteeksi. Unettomuuden lääkkeettömään hoitoon tarvitaan myös jatkuvaa kliinistä täydennyskoulutusta.
  • Suurimmiksi riskeiksi tunnistettiin mukana olevien terveyskeskusten johdon sitoutuminen projektin läpiviemiseen ja mukana olevien terveyskeskusten työntekijöiden, sekä hoitajien että lääkäreiden, ajankäytön ja työn organisointi projektin läpiviennin edellyttämällä tavalla. Riskiä pystytään hallitsemaan hanketyöntekijöiden ja osallistuvien terveyskeskusten johdon ja projektiin osallistuvien työntekijöiden hyvällä yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella sekä seurantatapaamisilla, joihin osallistuvat myös projektin vastuuhenkilöt.

Tavoitteiden toteutumisen mittariksi oli suunnitelmassa kirjattu, että kaikki F51.0-diagnoosin saaneet potilaat ovat saaneet lääkkeetöntä hoitoa unettomuuteen, unilääkkeiden käyttö vähenee ja F51.0-perusteiset sairaslomat vähenevät. Käytännössä potilaskertomuksista ei hankkeen aikana käytettävissä olevan hankeresurssin puitteissa pystytty etsimään F51.0-diagnoosipohjaista tietoa tämän tavoitteen toteutumisen arvioimiseksi tällä mittarilla. Jatkossa toimintamallin vaikuttavuutta tulee pyrkiä mittaamaan esitetyllä tavalla.

Kirjoittaja:
Henna-Leena Hämäläinen, suunnittelija, HUS

 

 
11.10.2018
 

Yhteydenotto

puh. 03 282 9111 (vaihde)

info(a)ukkinstituutti.fi

 

 

Käyntiosoite

Kaupinpuistonkatu 1

33500 Tampere

 

 

Aukioloajat

Avoinna arkisin klo 8—16

(sopimuksesta myös muina aikoina)

© UKK-instituutti
Kaikki oikeudet pidätetään.