Yleinen oletus lienee, että kaikki ehkäisevä toiminta terveydenhuollossa on vaikuttavaa ja aikaansaa muutoksia asiakkaan elintavoissa. Todellisuudessa asia ei ole näin yksinkertainen, vaan jotta elintapainterventiolla olisi käytännön vaikutuksia, intervention elintapaohjauksen tulee olla tehokasta, ja lisäksi osallistujan pitää haluta ja pystyä muuttamaan käyttäytymistään.

Vaikka vastuu terveydestä on viime kädessä yksilöllä itsellään, elintapaohjaukseen panostaminen säästää yhteiskunnan eli terveyspalveluiden maksajan kustannuksia, koska ennaltaehkäisy on huomattavasti sairauksien hoitoa edullisempaa. Tämä on tärkeä peruste elintapaohjauksen kehittämiselle, sillä viimeisen kymmenen vuoden aikana terveydenhuollon menot ovat kasvaneet noin 5 % vuosivauhdilla väestön eliniän kasvun, hoitomenetelmien monipuolistumisen ja kroonisten kansantautien, kuten tyypin 2 diabeteksen, määrän kasvun vuoksi.

Taloudellisen arvioinnin tavoitteena sekä yksilön että yhteiskunnan etu
Vaikuttavuuden rinnalla korostetaan enenevässä määrin kustannusvaikuttavuutta, joka mahdollistaa toiminnan hyötyjen arvioinnin suhteessa kustannuksiin. Syynä taloudellisen ajattelun yleistymiseen terveydenhuollossa on, ettei veronmaksajien rahoja ole rajattomasti käytettävissä sairauksien ennaltaehkäisyyn tai terveydenhuoltoon. Kustannusvaikuttavuuden arviointi perustuu yleensä kahden eri toimintatavan kustannusten ja vaikutusten keskinäiseen vertailuun, jolloin uutta toimintatapaa tai hoitoa verrataan vallitsevaan hoitokäytäntöön tai kontrolliryhmään, joka ei saa ohjausta. Elintapaintervention kustannusvaikuttavuutta arvioitaessa kustannukset muodostuvat intervention kustannusten lisäksi sekä suorista kustannuksista (terveydenhuollon käynnit, sairaalapäivät, lääkkeet) että tuottavuuskustannuksista (sairauspoissaolot, ennenaikaiset kuolemantapaukset). Taloudellisessa arvioinnissa vaikuttavuuden kriteerinä voidaan käyttää esimerkiksi elämänlaatua, vältettyjä sairaalahoitoa vaativia kaatumistapaturmia tai sairauspoissaolopäivien lukumäärää.

Vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus ovat erilaisia arvioinnin työkaluja
Hyötyjä arvioitaessa tulee huomioida, että elintapaintervention vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus kertovat eri asiasta ja mahdollistavat näin monipuolisen arvioinnin. Interventio saattaa olla vaikuttava, esimerkiksi kivun määrällä tai elämänlaadulla mitattuna, mutta mikäli elintapaohjaus vaatii runsaasti henkilökohtaista ohjausta, muuttuu tilanne taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna päinvastaiseksi, sillä se sitoo runsaasti työaikaa ja nostaa näin kustannuksia. Tästä syystä interventioiden tulisi olla sekä helposti käytäntöön sovellettavia että ryhmämuotoisia eli painottua ryhmässä tapahtuvaan ohjaukseen, neuvontaan ja harjoitteluun. Jotta interventioiden hyöty arkielämän kannalta olisi mahdollisimman hyvä, tulisi intervention sisältää pitkä seuranta-aika, sillä vasta seuranta-ajan jälkeen on havaittavissa elintapaintervention todellinen hyöty. Ihanteellisinta olisi, jos tehdyistä tutkimuksista tuotettu tieto on raportoitu riittävän tarkasti ja näin suoraan siirrettävissä käytäntöön. Elintapaohjauksen vaikuttavuutta on suomessa tutkittu runsaasti, mutta aihetta käsitteleviä kustannusvaikuttavuustutkimuksia on vähän. Ulkomailla elintapaneuvonnan kustannusvaikuttavuutta on sitä vastoin tutkittu runsaasti, mutta eri maiden terveydenhuollon kustannukset eivät ole suoraan verrattavissa keskenään. Vertailua eri maiden kesken vaikeuttaa terveydenhuoltojärjestelmien, hoitokäytäntöjen ja terveydenhuollon kustannusrakenteen erot, mutta toisaalta eri maiden samansuuntaiset tulokset lisäävät arvioinnin luotettavuutta.

Taloudellinen arviointi tulisi jatkossa liittää automaattisesti osaksi interventioita ja laajentaa arviointi koskemaan myös jo olemassa olevien elintapaohjauskäytäntöjen kustannusvaikuttavuutta. Näin varmistettaisiin paras mahdollinen hyöty veronmaksajien rahoille eikä tuhlattaisi palveluiden käyttäjän ajallisia ja rahallisia resursseja, mikäli samaan lopputulokseen voisi päästä vähäisemmällä ohjauksen määrällä.

Lähteet
Matveinen P, Knape N. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2015. Suomen virallinen tilasto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 26/2017.

Kirjoittaja:
Päivi Kolu, terveystieteiden maisteri, fysioterapeutti, tutkija, UKK-instituutti

Artikkeli julkaistaan painetussa Terveysliikuntauutiset 2017 -lehdessä Vaikuttava elintapaneuvonta Valtakunnallisilla terveysliikuntapäivillä 11.-12.10.2017.

 
 
Edellinen muokkaus: 28.09.2017