Uutinen

Hyönteisistäkö terveyttä?

20.4.2016 14.00

Ovatko syötävät hyönteiset terveellisempiä kuin liha? Vertailu käyttäen kahta ravitsemusmallia, jotka on kehitetty taisteluun liika- ja aliravitsemusta vastaan

Uutinen lyhyesti: TerveysliikuntaNYT-verkkolehdessä!

Keskeinen sisältö
Maapallon väestö lisääntyy ja riittävä ruoantuotanto on vaikeuksissa. Karjankasvatus kuormittaa ympäristöä kestämättömästi, joten syötävät hyönteiset ovat herättäneet kiinnostusta vaihtoehtoisena proteiinilähteenä. Hyönteisiä voidaan tuottaa suhteellisin pienin kustannuksin ja melko ympäristöystävällisesti. Niiden kasvatus vaatii tuotettua proteiinikiloa kohti 50-90 % vähemmän maata ja 40-80 % vähemmän rehua tuotettua syötäväksi kelpaavaa hyönteiskiloa kohti kuin tavallinen karjankasvatus. Lisäksi hyönteiset tuottavat kasvihuonekaasuja ja ammoniakkia huomattavasti vähemmän kuin nautakarja. Euroopassa hyönteiset ovat uutta ruokaa, ja niiden turvallisuudesta tai ravintoarvoista on vain vähän tietoa. Toistaiseksi myös EU-lainsäädäntö rajoittaa hyönteisravinnon myyntiä, vaikkakin lainsäädäntöä ollaan muuttamassa sallivampaan suuntaan.

Hyönteisten kaupallinen kasvattaminen ihmisravinnoksi on melko uutta. Vaikka mm. mehiläisiä ja silkkimatoja on tarhattu vuosituhansia ja luonnosta kerätyt hyönteiset ovat olleet tärkeä proteiinin ja ravintoaineiden lähde varsinkin tropiikissa, hyönteisten terveysvaikutukset tunnetaan melko huonosti. Vaikka tiedämme, että paikallisesti monilla hyönteisillä on merkittävä vaikutus asukkaiden ravitsemukseen, on vain vähän tietoa, ovatko hyönteiset ravitsemuksellisesti parempia kuin kasvi- tai muu eläinproteiini.

Tämän selvityksen mukaan hyönteisten ravintoainepitoisuus on vaihtelevampi kuin tavallisesti syödyn lihan. Yleisesti ottaen hyönteiset eivät ole vähemmän terveellisiä, mutta eivät myöskään mitään superruokaa lihaan tai sisäelimiin verrattuna. Osa hyönteisistä voi jopa vaikeuttaa taistelua liikapainoa ja siihen liittyviä sairauksia vastaan, mutta toisaalta aliravitsemuksesta kärsivillä alueilla mikroravintoaineita runsaasti sisältävä hyönteisravinto on hyvä vaihtoehto. Hyönteisruuan tuottamisen etuja on ympäristön vähäisempi kuormitus.

Tutkimusasetelma
Tutkimuksessa vertailtiin lihan (naudan- ja porsaanliha ja kana), näiden sisäelinten ja kuuden kaupallisesti saatavilla olevan hyönteislajin ravitsemuskoostumusta keskenään, apuna käytettiin kahta ravintoaineprofilointimenetelmää (Ofcom ja Nutrient Value Score -mallit; ne ovat yksinkertaisia järjestelmiä, joita voidaan soveltaa kaikkiin tuotteisiin. Ohjelmien asteikkoja voidaan käyttää vertailtaessa, onko jokin tuote parempi vai huonompi kuin toinen). Ofcom-mallia käytettiin liikaravitsemuksen arviointiin ja NVS-malli taas on suunniteltu aliravitsemuksen tarkasteluun.

Menetelmät
Ravintoainepitoisuuksien laskentaan käytettiin olemassa olevia ravintoainetaulukoita ja maantieteellinen vaihtelu otettiin huomioon käyttämällä eri mantereiden ravintoainetiedostoja. Kanan-, porsaan- ja naudanlihan ravintoarvot katsottiin raa'alle lihalle. Sisäelimistä (niihin luettiin myös nahka ja veri) käytettiin joko keskiarvoa tai mediaania.

Kotisirkka, mehiläinen, silkkimato, mopanemato, afrikkalainen palmukärsäkäs ja keltainen jauhomato olivat ne kuusi hyönteislajia, joiden ravintoainetiedot kerättiin raakojen hyönteisten ravintoainetietoja sisältävistä lähteistä.

Ofcom-malli pisteyttää ruoka-aineet niiden ravitsemuksellisen laadun mukaan ottaen huomioon terveyden edistämisen kannalta tärkeistä ravintoaineista energian, sokerin, natriumin (ruokasuolan haitallinen osa) ja tyydyttyneen rasvan vertailukohtana hedelmät, pähkinät ja kasvikset, kuitu ja proteiini. Pisteytyksen vaihteluväli oli 1-100, jossa ykkönen oli vähiten terveellinen ja sata paras mahdollinen.
NVS on kehitetty löytämään väestöt, joilla on suuri aliravitsemuksen ja ravintoaineiden puutoksen vaara. Siinä on energian, proteiinin ja rasvan lisäksi tiedot kahdeksasta muusta ravintoaineesta. Tiedot ilmoitetaan 100 grammaa kohti.

Päätulokset

  • Rasva, natrium ja proteiini

Ofcom-mallissa tärkeimmät eläintuotteisiin liittyvät ravintoaineet ovat rasva ja natrium. Kanan sisäelimissä oli eniten tyydyttynyttä rasvaa (12,1 g/100 g), mutta muissa lihaperäisissä ruoka-aineissa tyydyttynyttä rasvaa oli melko vähän (1-3,8 g/100 g) verrattuna päivittäisen suositeltavan saannin ylärajaan, joka on 20 g/pv. Hyönteisten tyydyttyneen rasvan pitoisuudet puolestaan vaihtelivat paljon (2,3 g - 9,8 g/100 g). Myös natrium-pitoisuuden vaihteluväli oli hyönteisillä (0 -152 mg/100 g) suurempi kuin lihassa (60-132 mg/100 g). Myös hyönteisten proteiinimäärä vaihteli enemmän kuin lihan (10-35,2 g vs. 16,8-20,6 g).

  • Muut ravintoaineet

Hyönteisistä ei ollut saatavilla kaikkia ravintoainetietoja, mutta esimerkiksi rautaa oli sirkoissa 180 % ja mehiläisissä peräti 850 % enemmän kuin naudanlihassa, joka oli lihoista paras raudanlähde. Naudan sisäelinten rautapitoisuus oli kuitenkin suurempi kuin kotisirkkojen. Kaikissa hyönteisissä oli enemmän kalsiumia ja riboflaviinia kuin missään lihassa tai sisäelimissä. Ravintoainepitoisuutensa puolesta hyönteisistä parhaiksi osoittautuivat sirkat ja mehiläiset, lihasta sianliha. Sisäelinten väliset erot olivat vähäisiä.

  • Terveellisyys

Ofcom-asteikolla terveellisyyttä tarkasteltaessa hyönteislajien väliset erot olivat suuremmat kuin lihalajien tai sisäelinten väliset erot, mutta kaiken kaikkiaan hyönteisten, lihan ja sisäelinten väliset erot eivät olleet merkittäviä. Huonoimmin asteikolla sijoittuivat palmukärsäkkäät, joiden terveellisyyspisteet olivat noin 40, kun muilla lajeilla pisteet vaihtelivat 60:sta lähes 80:aan (parhaat pisteet sai naudan sisäelimet).

NVS-asteikolla puolestaan hyönteisten väliset erot olivat suhteellisen pieniä, palmukärsäkkäät ja jauhomadot sijoittuivat ravintoarvoasteikolla korkeammalla kuin lihatuotteet, mutta ainoa tilastollisesti merkitsevä ero oli, että sianliha on terveellisempää kuin nauta tai kana. Huomattava on kuitenkin, että vain sirkoista ja jauhomadoista oli saatavilla kaikki tarkastellut ravintoainetiedot.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi
Tutkimus on ensimmäinen, jossa verrataan systemaattisesti syötävien hyönteisten ja lihan ja sisäelinten ravitsemuksellista laatua. Tutkimus on laskennallinen, analysoituja ravintoainetietoja ei ollut saatavilla kaikille hyönteisille, eivätkä tutkijat niitä itse määrittäneet. Puuttuvia tietoja on korvattu keskiarvoilla, joten varsinkin mikroravintoaineiden pitoisuuksiin tulee suhtautua varauksella.

Tulokset osoittivat, että hyönteislajien välillä on eroja, eikä hyönteisiä tulisi käsitellä yhtenä luokkana. Kahden menetelmän antamat tulokset eroavat hieman toisistaan, mutta kumpikaan menetelmä ei löytänyt merkittäviä eroja hyönteisten, lihan ja sisäelinten ravintoainepitoisuuksien välillä. Monissa hyönteisissä on enemmän energiaa, natriumia ja tyydyttynyttä rasvaa kuin perinteisissä lihatuotteissa, joten kaikista hyönteisistä ei ole apua taistelussa liikapainoa ja siihen liittyviä sairauksia vastaan. Toisaalta mikään kuudesta hyönteislajista ei ollut ravitsemuksellisesti huonompi kuin liha tai sisäelimet. Hyönteisissä on runsaasti mikroravintoaineita, joiden puutos on yleistä varsinkin aliravitsemuksesta kärsivillä alueilla. Lisäksi hyönteisten kasvatuksella ihmisravinnoksi on muita kuin terveyteen liittyviä etuja karjankasvatukseen verrattuna. Sen taloudelliset kustannukset ja ympäristökustannukset ovat pienemmät.

Vaikka syötävien hyönteisten käytön edistäminen voi olla ympäristöä ajatellen viisasta, myös lihantuotannon oheistuotteet ovat tarkoituksenmukainen vaihtoehto lihalle. Sisäelimet ovat vähintään yhtä terveellistä ruokaa kuin liha, vaikka ne eivät yllä kovin korkealla suosikkiruokien listalla Euroopassa. Niiden käyttö on vähentynyt länsimaisissa, vaikka ennen kaikki ruhon osat käytettiin tarkkaan hyväksi.

Tutkimustulosten sovellettavuus
Hyönteisten ravitsemuskoostumus vaihtelee lajeittain, mutta mikään tässä tutkimuksessa tutkituista hyönteislajeista ei ollut terveydellisesti huonompi vaihtoehto kuin liha tai sisäelimet. Toisaalta ne eivät osoittautuneet myöskään miksikään superruoaksi karjataloustuotteisiin verrattuna. Hyönteisruuan edistämisen etuina voidaankin pitää niiden tuottamisen vähäisempiä sekä taloudellisia että ympäristöä kuormittavia kustannuksia. Hyönteiset ovat suuri mahdollisuus eettisesti kestävämpään ja luontoa säästävään ruoantuotantoon, mutta länsimaissa ihmisten ennakkoluulot ovat toistaiseksi suurin este laajemmalle hyönteisten hyötykäytölle. Mitään ravitsemuksellista vaaraa ihmisravinnoksi kelpaavien hyönteisten syömisestä ei ole, joten ehkä tulevien vuosikymmenten aikana myös suomalaisen elintarvikekaupan valikoimaan kuuluvat jauhomadot ja kotisirkat.

Referoitu tutkimus
C.L.R. Payne, P. Scarborough, M. Rayner, K. Nonaka:Are edible insects more or less "healthy" than commonly consumed meats? A comparison using two nutrient profiling models developed to combat over- and undernutrition. Eur J Clin Nutr 2016; 70: 285-291. DOI:10.1038/ejcn.2105.149

Avainsanat
hyönteiset, liha, ravitsemus, proteiini, energia

Lyhennelmän laatija
Kirsti Uusi-Rasi, erikoistutkija, filosofian tohtori, UKK-instituutti

 

 

 
Edellinen muokkaus: 03.11.2014