Uutinen

Koira saa perheen lapset liikkumaan

21.6.2016 15.00

Koiraperheiden lapset ovat usein fyysisesti aktiivisempia verrattuna ikätovereihin, joiden perheissä ei ole koiraa. Keskeinen tekijä fyysisen aktiivisuuden lisääntymisessä on lapsen ja koiran välinen kiintymys, mikä saa lapsen viettämään aikaa, liikkumaan, pelaamaan ja leikkimään koiran kanssa.

Tausta
Tutkimusten perusteella koira lisää perheen lasten ja nuorten päivittäistä fyysistä aktiivisuutta eri tavoin. Lapset innostuvat liikunnallisiin peleihin ja leikkeihin koiran kanssa paremmin kuin aikuisseurassa ja mm. päivittäinen askelten määrä kasvaa. Esimerkiksi eräässä australialaisessa tutkimuksessa 5-6-vuotiaiden koiraperheiden lasten todettiin myös olevan harvemmin ylipainoisia verrattuna ikätovereihin, joiden perheillä ei ollut koiraa.

Aiempien tutkimusten mukaan yksistään koiran omistaminen ei vielä vaikuta lapsen painoon eikä ruudun ääressä vietettyyn aikaan. Lapsen ja koiran välisen kiintymyssuhteen vaikutuksia ei kuitenkaan ole tarkasteltu. Aiempien tutkimustulosten valossa se saattaa kuitenkin olla keskeinen vaikuttaja lasten fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen koiraperheissä. Fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen voi puolestaan näkyä lasten ruutuajan (TV:n, tietokoneen ja videopelien ääressä vietetty aika) ja ylipainoisuuden vähenemisenä.

Tutkimuksen tavoitteet
Tässä esiteltävän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako lapsen ja koiran välinen kiintymyssuhde lapsen painoon, päivittäiseen ruutuaikaan ja fyysisen aktiivisuuden määrään.

Menetelmät
Tutkimus toteutettiin v.2012-2013 ja siihen osallistui yhteensä 643 iältään 4-10-vuotiasta amerikkalaista lasta, joista yli puolella oli kotona koira (n=370). Lasten van-hemmat täyttivät sähköisen kyselyn, joka sisälsi taustatietojen lisäksi kysymyksiä liittyen mm. lapsen fyysiseen aktiivisuuteen ja lemmikkiin. Koiraperheiden vanhemmat arvioivat lisäksi lapsen ja koiran yhteistä aikaa sekä kiintymystä Companion Animal Bonding Scale (CABS) -mittarilla. Mittarissa suuremmat pisteet kertovat syvemmästä kiintymyssuhteesta. Tutkimushoitaja mittasi myös lapsen pituuden ja painon vanhemman täyttäessä kyselyä.

Päätulokset
Tässä analyysissa tarkasteltiin vain koiraperheiden lasten tuloksia. 18 kuukauden aika-na tutkimukseen osallistui yhteensä 370 lasta, joiden perheessä oli koira. Lasten keski-määräinen ikä oli tutkimushetkellä 6.7 vuotta ja heistä noin 66 % oli normaalipainoisia, loput ylipainoisia tai lihavia BMI:n mukaan.

Suurin osa lapsista vietti koiran kanssa fyysisesti aktiivista aikaa (leikkimistä, kävelemistä tai juoksemista) vähintään puoli tuntia päivässä, noin viidesosa jopa yli puolitoista tuntia päivässä. 55 %:lla lapsista ruutuaika oli korkeintaan kaksi tuntia päivässä, loput viettivät ruudun ääressä päivittäin enemmän aikaa.

Monimuuttuja-analyysi osoitti selkeän riippuvuuden lapsen ja koiran välisen kiintymyksen sekä fyysisen aktiivisuuden välillä. Mitä suuremmat pisteet lapsi sai kiintymystä arvioivassa CABS-testissä sitä enemmän fyysisesti aktiivista aikaa hän päi-vittäin koiran kanssa vietti. Lapsen ja koiran välisellä kiintymyksellä ei sen sijaan ollut yhteyttä päivittäiseen ruutuaikaan eikä painoon.

Johtopäätökset
Mitä syvempi lapsen kiintymys on perheen koiraan, sitä enemmän hän koiran kanssa viettää aikaa ja liikkuu. Pelkästään koiran omistaminen ei tutkimuksen mukaan vielä riitä fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen, vaan erityisesti kiintymys koiraan aktivoi lapsen sisäsyntyistä motivaatiota hoitaa koiraa (mm. ruokkia, harjata ja kävelyttää) sekä pelata ja leikkiä sen kanssa sisällä ja ulkona lisäten fyysisen aktiivisuuden määrää.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi
Tutkimus toteutettiin suurella otoksella, luotettaviksi ja toistettaviksi todetuilla mittaus-menetelmillä sekä käyttäen monimuuttuja-analyysia. Tutkimuksen heikkoutena on poikkileikkausasetelma, joka kertoo kiintymyksen ja fyysisen aktiivisuuden riippuvuudesta mutta ei syy-seuraus-suhteista. Jatkossa tulisikin tutkia vielä tarkemmin koiran ja lapsen välisen kiintymys-suhteen vaikutusta tulosten hyödyntämiseksi käytännössä lasten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä.

Referoitu tutkimus
Gadomski AM, Scribani MB, Krupa N, Jenkins P. Pet dogs and child physical activity: the role of child-dog attachment. Pediatr Obes. 2016 May 27 doi: 10.1111/ijpo.12156. [Epub ahead of print]

Tutkimuslaitos
Research Institute, Bassett Medical center, Cooperstown, NY, USA

Avainsanat
kiintymys, lapset, vuorovaikutus, Companion Animal Bonding Scale, koira, fyysinen aktiivisuus

Lyhennelmän laatija
Johanna Tiilikainen, väitöskirjatutkija, terveystieteiden maisteri, UKK-instituutti

 

 

 
Edellinen muokkaus: 03.11.2014