Uutinen

Vaaratekijöiden kasaantuminen moninkertaistaa ikäihmisen kaatumisvamman riskin

16.6.2017 12.00

Ikäihmisen riski saada sairaala- tai polikliinistä hoitoa vaativa kaatumisvamma moninkertaistuu, mikäli hänelle on kasaantunut useita vaaratekijöitä. Vaikka henkilön toimintakyky olisi hyvä, monisairastavuus nostaa riskin kaksinkertaiseksi, ja laajasti toimintarajoitteisten, monisairaiden ja kivuliaiden henkilöiden kaatumisvammariski kohoaa jo 13-kertaiseksi toimintakykyisiin ja terveisiin ikäihmisiin verrattuna.

Tutkimusasetelma, -ongelma ja –menetelmät:
Esiteltävässä prospektiivisessa tutkimuksessa tarkasteltiin iäkkäiden riskiä saada tulevina vuosina polikliinista tai sairaalahoitoa vaativa kaatumisvamma. Tutkimusaineistona oli Swedish National study on Aging and Care in Kungsholmen kohorttitutkimukseen osallistuneet yli 60-vuotiaat henkilöt (n=2566).

Tutkittavien kaatumisvaaraa lisäävät tekijät kartoitettiin lähtötilanteessa kyselyiden ja mittausten avulla. Mukana oli sekä sosiodemograafisia että elintapoihin, terveydentilaan, lääkitykseen ja toimintakykyyn liittyviä vaaratekijöitä.

Tutkittavat ryhmiteltiin (klusterointi-tilastomenetelmä) kaatumisen vaaratekijöiden suhteen viiteen eri ryhmään. Tämän jälkeen tarkasteltiin ryhmien välisiä eroja vammakaatumisten suhteen kolmen, viiden ja kymmenen vuoden ajanjaksolla (tai henkilöön kuolemaan saakka). Vammakaatumisiksi määriteltiin sairaala- tai polikliinista hoitoa vaatineet vammat, jotka oli koodattu kaatumisen aiheuttamiseksi. Tiedot saatiin valtakunnallisesta potilastietorekisteristä.

Päätulokset:
Klusterointi tuotti viisi, kaatumisen vaaratekijöiden suhteen erilaista ryhmää:

1)    Toimintakykyiset ja terveet (n=879, keski-ikä 66 v.), vertailuryhmä, jolla myös elintavat olivat pääosin terveellisiä. 

2)    Toimintakykyiset mutta monisairaat (n=289, keski-ikä 67 v.), joilla oli elintavoissa (mm. tupakointi ja alkoholi)  jonkin verran parantamisen varaa.

3)    Toimintakykyiset mutta monisairaat ja lisäksi kaatumisvaaraa lisääviä lääkkeitä käytössä (n=734, keski-ikä 72 v.), tässä ryhmässä oli enemmän ylipainoisia, tupakoitsijoita ja masennusoireita omaavia kuin muissa ryhmissä.

4)    Fyysiseltä tai kognitiiviselta toimintakyvyltään heikentyneet (n=274, keski-ikä 80 v.), jotka olivat myös vähän liikkuvia mutta joilla sairauksien ja kaatumisvaaraa lisäävien lääkkeiden määrä oli vähäisempi kuin ryhmässä 3.

5)    Toimintarajoitteiset (n=390, keski-ikä 79 v.), joilla oli alhaiset pisteet suorituskykytesteissä, lisäksi heillä oli runsaasti näköongelmia, kipuja, masennusoireita, alipainoa, pitkäaikaissairauksia ja kognitiivista heikkenemistä.

Koko seuranta-aikana 599 (23 %) henkilölle sattui vähintään yksi sairaala- tai polikliinista hoitoa vaativa kaatumisvamma. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana vammakaatujia oli 180.

Ensimmäisen kolmen vuoden aikana vammakaatumisen riski lähes kaksinkertaistui jokaista ryhmää kohden. Verrattuna toimintakykyisiin ja terveisiin (ryhmä 1), toimintarajoitteisten (ryhmä 5) vammakaatumisriski oli lähes 13-kertainen ja toimintakyvyltään heikentyneiden (ryhmä 4) 7-kertainen. Toimintakykyisillä mutta monisairailla (ryhmä 2) vaara kaksinkertaistui. Toimintakykyisillä ja monisairailla, joilla oli lisäksi kaatumisvaaraa lisääviä lääkkeitä käytössä (ryhmä 3), vammakaatumisen vaara oli 4-kertainen toimintakykyisiin ja terveisiin verrattuna.

Pitemmällä ajanjaksolla tarkasteltuna, vammakaatumisriski pysyi lähes ennallaan 2 ja 3 ryhmissä mutta vähentyi 4 ja 5 ryhmissä. Viiden vuoden kuluttua toimintarajoitteisten riski oli 10-kertainen ja toimintakyvyltään alentuneiden 6-kertainen. Kymmenen vuoden jälkeen riski jäi 7- ja 4-kertaiseksi.

Johtopäätökset:
Kaatumisen vaaratekijöiden kasaantuminen moninkertaistaa vakavien kaatumisvammojen riskin. Iäkkäiden kaatumisvaaran arviointi on tärkeää, jotta ehkäisytoimenpiteet voidaan kohdistaa oikein.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi:
Tutkimus on laadukkaasti toteutettu. Sen vahvuutena on se, että useita kaatumisen vaaratekijöitä on pystytty luotettavasti mittaamaan lähtötilanteessa ja lisäksi vakavimmat vammakaatumiset on pystytty selvittämään rekisteritiedon avulla kymmenen vuoden ajalta. Pitkä seuranta-aika toisaalta myös aiheuttaa sen, että henkilöitä on siirtynyt vuosien varrella alun perin luokitellusta ryhmästä toiseen, eikä tätä siirtymistä, ja siten kaatumisvaarassa tapahtunutta muutosta, ole näissä analyyseissä pystytty huomioimaan. Osa tutkittavista on myös kuollut seurannan aikana. Tämä osaltaan selittänee myös raihnaisimmissa ryhmissä tapahtunutta vammakaatumisriskin vähenemistä viiden ja kymmenen vuoden seurannassa.

Tulosten soveltaminen käytäntöön:
Tutkimus osoittaa selkeästi sen, miten erilainen eri ikäihmisten kaatumisvamman riski on.  Onkin tärkeää kartoittaa kaatumisvaaraa yksilötasolla, jotta ehkäisytoimenpiteet voidaan kohdistaa oikein. Yksittäisistä ehkäisyinterventioista liikuntaharjoittelu on tutkitusti tehokkain. Silloin kun kaatumisen vaaratekijöitä kertyy runsaasti, tulee myös toimenpiteiden olla laaja-alaisia ja yksilön tilannetta huomioivia.                                                                                                             

Referoitu tutkimus: Ek S, Rizzuto D, Fratiglioni L, Johnell K, Xu W, Welmer A-K. Risk profiles fo injurious falls in people over 60: a population-based cohort study. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2017;glx115. Doi: https://doi.org/10.1093/gerona/glx115 (published online 09 June 2017)

Tutkimuslaitokset:

  1. Aging Research Center (ARC), Department of Neurobiology, Care Sciences and Society, Karolinska Institutet and Stockholm University, Stockholm, Sweden
  2. Stockholm Gerontology Research Center, Stockholm, Sweden
  3. Department of Epidemiology and Biostatistics, Tianjin Medical University, China
  4. Karolinska University Hospital, Stockholm, Sweden

Lyhennelmän laatija:
erikoistutkija Saija Karinkanta
UKK-instituutti

 

 

 
Edellinen muokkaus: 03.11.2014