Uutinen

Rasitusvammat nuorten koripallossa ja salibandyssä

25.9.2017 15.00
| Mari Leppänen

Polven ja alaselän rasitusvammat ovat yleisiä ja aiheuttavat pitkäkestoista haittaa nuorten koripallossa ja salibandyssä. Rasitusvamman riski on suuri etenkin lahjakkailla nuorilla, jotka osallistuvat usein oman ikäluokkansa pelien lisäksi, aikuisten pääsarjatason peleihin.

 

Tausta:
Nopeissa joukkueurheilulajeissa, kuten koripallo ja salibandy, sattuu paljon äkillisiä vammoja. Rasitusvammojen yleisyydestä tai vaikutuksista harjoitteluun nuorten joukkuelajeissa on hyvin vähän tutkimusnäyttöä. Rasitusvammalla tarkoitetaan vammaa, jonka oireet kehittyvät hitaasti, eikä selkeää alkamisajankohtaa voida määrittää.

Tutkimusasetelma:
Tutkimus on prospektiivinen, epidemiologinen seurantatutkimus.

Tutkimusongelma(t):
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka yleisiä rasitusvammat ovat nuorilla koripallon ja salibandyn pelaajilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin vammojen vakavuutta sekä vammoille altistavia tekijöitä.

Menetelmät
Tampereen Urheilulääkäriaseman Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys -tutkimushankkeessa (2011‒2015) seurattiin nuorille koripallon ja salibandyn pelaajille sattuvia vammoja kolmen vuoden ajan. Tutkimukseen osallistui kahdeksan koripallojoukkuetta (201 pelaajaa; keski-ikä 14,9-v.) ja seitsemän salibandyjoukkuetta (186 pelaajaa; keski-ikä 16,6-v.) Tampereen seudulta. Joukkueet pelasivat junioreiden kahdella ylimmällä sarjatasolla. Lisäksi osa pelaajista pelasi myös seuransa aikuisjoukkueessa.

Seurannan aikana kerättiin kaikki lajiin liittyvässä harjoittelussa tai kilpailussa syntyneet vammat, jotka aiheuttivat vähintään yhden päivän poissaolon täysipainoisesta harjoittelusta sekä vammat, joiden vuoksi pelaajat hakeutuivat lääkärin vastaanotolle.

Päätulokset:

Rasitusvammojen ilmaantuvuus koripallossa oli 1,5 ja salibandyssä 1,6 vammaa 1 000 urheilutuntia kohden. Molemmissa lajeissa rasitusvammat olivat urheiluun käytettyyn aikaan suhteutettuna yleisimpiä tytöillä kuin pojilla. Suurin osa vammoista kohdistui polveen (35 % kaikista rasitusvammoista) tai alaselkään (21 %).

Rasitusvammojen ilmaantuvuus oli suurinta huhti-toukokuussa, jolloin osalla joukkueista oli sarjakauden viimeiset ottelut käynnissä tai uusi harjoituskausi alkamassa. Rasitusvammat olivat yleisiä etenkin harjoittelutaukojen ja omatoimisten harjoittelujaksojen jälkeisinä kuukausina.

Rasitusvammat häiritsivät täysipainoista harjoittelua huomattavan kauan. Tutkimuksessa rekisteröidyistä rasitusvammoista suurin osa (44 %) oli vakavia vammoja aiheuttaen yli kuukauden poissaolon harjoittelusta (Kuva 1). Vamman aiheuttama keskimääräinen poissaolo täysipainoisesta harjoittelusta oli 50 päivää (mediaani 21, vaihteluväli 1‒432 päivää). Vammojen vaikutukset kilpapeleihin eivät kuitenkaan olleet yhtä suuret (keskimääräinen poissaolo 3 ottelua, mediaani 0, vaihteluväli 0‒36 ottelua).

Tutkimuksessa havaittiin myös, että pelaajilla, jotka osallistuivat aikuisten pääsarjatason peleihin oli suurentunut riski saada rasitusvamma verrattuna vain omassa ikäluokassaan pelaaviin nuoriin. Toinen merkittävä riskitekijä oli aikaisempi vamma.

Johtopäätökset:

Tutkimuksessa havaittiin, että palloilulajeissa sattuu huomattavan paljon etenkin polven ja alaselän rasitusperäisiä vammoja. Tutkimuksen perusteella rasitusvammojen ehkäisyä tulee tehostaa nuorilla joukkueurheilun harrastajilla. Useiden tutkimusten mukaan ilman kontaktia syntyviä äkillisiä alaraajavammoja voidaan tehokkaasti ehkäistä monipuolisella liikehallintaa, lihasvoimaa ja tasapainoa kehittävällä harjoittelulla. Alustavan näytön mukaan tällainen harjoittelu saattaa vähentää myös rasitusvammoja, tosin tutkimuksia tästä tarvitaan vielä lisää. Keskivartalon voiman lisääminen ja alaselän neutraalialueen hallinta niin urheilussa kuin arjessakin auttavat vähentämään alaselän rasitusvammoja.

Rasitusvammojen määrän havaittiin lisääntyvän niinä kuukausina, kun joukkueet palasivat omatoimisen harjoittelun jaksoilta joukkueharjoitteluun. Äkilliset muutokset kuormituksen määrässä ja intensiteetissä lisäävät rasitusvammojen riskiä. Harjoittelun hyvä ohjelmointi ja yksilöllinen kuormituksen seuranta ovat tärkeitä sekä rasitusvammojen että äkillisten vammojen ehkäisyssä. Liiallista, mutta yhtä lailla myös liian vähäistä kuormitusta tulee välttää.

Nuoren urheilijan pelaaminen aikuisten pääsarjatasolla näyttäisi lisäävän rasitusvammojen riskiä. Lahjakkaiden nuorten kokonaiskuormituksen seuranta on erittäin tärkeää sekä heidän urheilu-uran jatkumisen, että terveyden kannalta.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi:
Tutkimuksen vahvuuksia ovat suuri tutkimusjoukko ja pitkä seuranta-aika. Lisäksi tutkimuksessa saatiin uutta tietoa rasitusvammoista nuorten palloilulajeissa. Tutkimuksen menetelmällinen heikkous on siinä käytetty vammamääritelmä, joka perustuu urheilusta poissaoloaikaan. Tässä tutkimuksessa kerättiin ainoastaan vammat, jotka aiheuttivat poissaoloa täysipainoisesta urheiluharjoittelusta tai kilpailusta vähintään yhden päivän ajan sekä vammat, joiden vuoksi pelaaja hakeutui lääkärin vastaanotolle. Vammamääritelmä, joka perustuu poissaoloon harjoittelusta (’time-loss’-määritelmä) tai lääkärissä käyntiin (’medical attention’-määritelmä) jättää ulkopuolelle rasitusvammat, jotka eivät estäneet urheilijan harjoittelua tai kilpailua ja vammat, joiden vuoksi urheilija ei hakeutunut hoitoon. Urheilijoiden tiedetään harjoittelevan usein kivuista huolimatta, joten on mahdollista, että kaikkia vammoja ei tutkimuksessa saatu selville. Todellinen rasitusvammojen määrä näissä lajeissa on todennäköisesti korkeampi kuin mitä tässä tutkimuksessa havaittiin.                    
                     

Referoitu tutkimus:
Leppänen M, Pasanen K, Kannus P, Vasankari T, Kujala UM, Heinonen A, Parkkari J. Epidemiology of overuse injuries in youth team sports: a three-year prospective study. Int J Sports Med, (E-pub.) September 2017.

Tutkimuslaitos:
Tampereen Urheilulääkäriasema, UKK-instituutti

Avainsanat:
rasitusvammat, urheiluvammat, palloilulajit, nuoret

Lyhennelmän laatija:
Mari Leppänen (TtT, tutkimus- ja kehittämispäällikkö, Tampereen Urheilulääkäriasema)

 

 

 
Edellinen muokkaus: 03.11.2014