Uutinen

Suojaako vapaa-ajan liikunta selkäkivulta?

29.11.2017 16.00
| Suni, Jaana

Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi

Tupakointi ja ylipaino ovat tunnettuja epäspesifisen (kivun tarkkaa syytä ei tiedetä) alaselkäkivun ja iskiaksen vaaratekijöitä. Aiempi meta-analyysi alaselän kivusta, johon liittyy säteilykipua (hermojuuren puristusoire eli iskias) osoitti, että runsas vapaa-ajan liikunta vähensi sairastumisriskiä 16%:lla.

Vapaa-ajan liikunnan ja epäspesifisen selkäkivun välillä ei vastaavaa sairausriskin vähenemistä ole havaittu. Yksi systemaattinen katsaus osoitti, että runsas liikkuminen lisäsi sairastumisen vaaraa. Liikunnan tarkkaa positiivista vaikutusmekanismia ei myöskään tunneta.

Tutkimusongelma ja –menetelmät

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää liikkumisen määrän (vähäinen, kohtalainen, runsas) mahdollisia vaikutuksia epäspesifisen alaselkäkivun ilmaantumiseen. Tutkimusta varten toteutettiin kattava kirjallisuushaku eri tietokannoista heinäkuuhun 2016 saakka: PubMed, Embase, Scopus, Web of Science, Google Scholar and ResearchGate. Todellisen syy-seuraus -suhteen osoittamiseksi tähän yhteenvetotutkimukseen hyväksyttiin vain sellaiset väestöotokseen pohjautuvat seurantatutkimukset, joissa ainakin osalla tutkittavista ei alkutilanteessa ollut selkävaivoja. 

Alaselkäkivun ilmaantuminen luokiteltiin seuraavasti:

-       selkäkipua viimeisen kuukauden tai 6−12 kk:n aikana

-       toistuvaa tai pitkittynyttä selkäkipua

-       sairauslomalla tai joutunut sairaalaan selkäkivun vuoksi.

Kipu luokiteltiin pitkittyneeksi jos se oli kestänyt 3 kk tai kauemmin tai kipua oli ollut yli 30 päivän ajan viimeisen 12 kk:n aikana.

Urheilu ja muu vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus luokiteltiin seuraavasti:

-       Vähäinen fyysinen aktiivisuus <1krt/vko tai henkilöt, jotka kuuluivat alimpaan kolmannekseen yksittäisessä   
        tutkimuksessa mukana olleesta väestöstä*

-       Kohtalainen fyysinen aktiivisuus: 1–3 krt/vko, yhteensä 1–3 h/vko tai henkilöt, jotka kuuluivat keskimmäiseen
        kolmannekseen yksittäisessä tutkimuksessa olleesta väestöstä*

-       Runsas fyysinen aktiivisuus: >3–4 krt/vko, yli 2–4 h/vko tai henkilöt, jotka kuuluivat ylimpään kolmannekseen
         väestöstä.*

Meta-analyysissä vertailtiin eri ryhmiä keskenään seuraavasti:

-       runsaasti liikkuvat vs. kohtalaisesti liikkuvat,

-       runsaasti tai kohtalaisesti liikkuvat vs. vähän liikkuvat;

-       kohtalaisesti liikkuvat vs. vähän liikkuvat.

Päätulokset

Fyysisen aktiivisuuden määrällä ei ollut vaikutusta selkäkivun ilmaantumiseen viimeisen kuukauden tai 6−12 kk:n aikana (6 tutkimusta). Kohtalainen ja kohtalainen/runsas fyysinen aktiivisuus olivat yhteydessä alentuneeseen riskiin sairastua toistuvaan tai pitkittyneeseen alaselkäkipuun sekä miehillä että naisilla (6 tutkimusta), runsas fyysinen aktiivisuus pienensi riskiä vain miehillä. Myös identtisillä kaksosilla (1 tutkimus) runsas fyysinen aktiivisuus vähensi pitkittyneen selkäkivun vaaraa. Fyysisellä aktiivisuudella ei ollut vaikutusta selkäkipuun liittyviin sairauspoissaoloihin (2 tutkimusta) tai sairaalahoidon tarpeeseen (2 tutkimusta).

Johtopäätökset

Vapaa-ajan liikunta, urheilu mukaan lukien saattaa vähentää sairastumisriskiä toistuvaan ja krooniseen selkäkipuun 11%–16%. Tulosten luotettavuutta heikentävät alkuperäistutkimusten puutteet vakioida muita mahdollisia riskitekijöit (tupakointi, työhän liittyvät fyysiset ja psykososiaaliset tekijät, masennus, pelkokäyttäytymiseen liittyvät uskomukset). Useimmissa tutkimuksissa fyysistä aktiivisuutta mitattiin kyselyillä, joissa osassa saatettiin selvittää vain urheiluharrastusta.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi:

Tutkimus oli toteutettu hyvin ja julkaistu arvostetussa tiedelehdessä.

Tulosten soveltaminen käytäntöön

Väestön fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa suositaan nykyisin objektiivisia menetelmiä (erilaiset liikemittarit), koska niitä pidetään kyselyä luotettavampana menetelmänä. Myös yllä mainitut puutteet muiden tunnettujen riskitekijöiden vaikutuksesta heikentävät tulosten sovellusarvoa.

Tulevaisuudessa objektiivinen mittaaminen antaa mahdollisuuden laaja-alaisempaan unen, paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden kokonaisuuden ymmärtämiseen.

Referoitu tutkimus

Shiri R, Falah-Hassani K. Does leisure time physical activity protect against low back pain? Systematic review and meta-analysis of 36 prospective cohort studies. Br J Sports Med. 2017 Oct;51(19):1410-1418.

Tutkimuslaitos:

Työterveyslaitos

Avainsanat:

Back pain; epidemiology; exercise; hospitalisation; incidence; leisure activities; sport

selkäkipu; epidemiologia; liikunta; sairaalahoito; ilmaantuvuus; vapaa-ajan aktiivisuus; urheilu

Lyhennelmän laatija:

Tutkimus ja kehittämispäällikkö Jaana Suni, TtT, dosentti

UKK-instituutti

* Tulokset on kussakin tutkimuksessa jaoteltu kolmeen osaan, niin että jokaisessa kolmanneksessa on yksi kolmannes mukana olevasta väestöstä.

 

 
Edellinen muokkaus: 03.11.2014