Henkilökohtainen liikunnan edistäminen on tehokasta

Tutkimusten mukaan osa väestöstä liikkuu terveyden kannalta liian vähän. Miten liikunta- ja terveysalalla, kouluissa tai työpaikoilla voitaisiin edistää liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta tuloksellisesti?

Yhteisötasoiset vai yksilölliset toimintatavat?

Tuore Cochrane-kirjallisuuskatsaus arvioi yhteisötasoisten liikunta-aktiivisuutta lisäävien toimintatapojen vaikuttavuutta. Liikunnan lisäämisen toimintatapoina olivat viestintä paikallisissa medioissa sekä esim. julisteet, esitteet ja verkkosivut, yksilöllinen liikuntaneuvonta ja yhteistyö vapaaehtoisjärjestöjen tai viranomaisorganisaatioiden kanssa. Liikuntaan aktivoitiin myös kouluissa, työpaikoilla, vanhusten tai kodittomien palvelukeskuksissa ja ostoskeskuksissa. Myös ympäristöön pyrittiin vaikuttamaan, esimerkiksi rakentamalla kävelyteitä.

Katsauksen mukaan monialaiset laajat hankkeet eivät edistäneet tuloksellisesti väestön liikunta-aktiivisuutta. Tehokkaammin ihmisten liikunta-aktiivisuutta lisää terveydenhuollon ammattialaisen vastaanotolla saatu yksilöllinen liikuntaneuvonta. Näillä käynneillä on luontevaa keskustella liikkumisen terveyshyödyistä ja ohjata liikkumaan esimerkiksi liikkumisreseptin avulla.

Millainen on tuloksellinen toimintatapa?

Lääkäriltä saatu lyhyt ohje, johon liittyi kirjallista materiaalia, vaikutti asiakkaan liikunta-aktiivisuuteen 6-12 kuukauden ajan. Vielä enemmän lyhyen aikavälin muutoksia saatiin aikaiseksi, kun neuvonnassa otettiin huomioon myös asiakkaan valmius liikkua, alkutilanteen liikkumistottumukset ja asiakkaan suosimat liikuntamuodot. Lyhyt, 3-10 minuuttia kestävä neuvonta oli yhtä tuloksellinen kuin pidempään kestänyt neuvonta.

Liikkumisresepti on lähete liikuntaohjelmaan. Siihen kuuluu alku- ja loppuarviointi, ohjattu liikuntaohjelma, säännöllinen seuranta ja liikunta-ammattilaisen tuki. Liikunta tapahtuu tavallisimmin liikuntakeskuksissa tai uimahalleissa. Ohjelmaan voi liittyä myös muuta aktiivisuutta, kuten pyöräilyä, puutarhanhoitoa ja kävelyä.
Liikkumisresepti lisäsi potilaiden fyysistä aktiivisuutta, vaikka johdonmukaista näyttöä fyysiseen kuntoon tai terveyteen liittyvässä elämänlaadussa ei välttämättä löytynytkään. Myönteisenä tutkittavat kokivat masennuksen vähenemisen.
Riskiryhmien keskuudessa liikkumisreseptistä on vähän tutkimuksellista näyttöä, sen sijaan pitkäaikaissairaiden liikunnallisen kuntoutuksen hyödyistä näyttöä on enemmän.

Yhteenvetoa
Katsaukset vahvistavat aiempaa tutkimustietoa, jonka mukaan vähän liikkuvien henkilöiden fyysiseen aktiivisuuteen saadaan erilaisilla toimintatavoilla pieni, mutta tilastollisesti merkittävä lisäys.
Liikunta-aktiivisuutta edistävillä toimintatavoilla on siis mahdollista vaikuttaa tutkittavien liikkumiseen ja sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoon. Vaikutukset näkyvät lyhyessä tai keskipitkässä seurannassa. Tutkimusten tuloksiin vaikuttavat osallistujien vähäinen liikuntaohjelmiin osallistuminen ja niissä pysyminen - vain alle puolet osallistujista on jatkanut ohjelman loppuun asti. Liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi ja vaikuttavuuden arvioimiseksi tarvitaan hyvin suunniteltuja tutkimuksia, joissa fyysistä aktiivisuutta mitataan laadukkaasti ja toistettavasti interventio- ja vertailuryhmissä.

Johtopäätös
Perusterveydenhuollossa tehokkain ja taloudellisin tapa edistää liikuntaa on lyhyt ohje, jonka saa henkilökohtaisesti, puhelimella tai sähköpostissa. Liikkumisresepti on konkreettinen liikuntaneuvonnan työtapa ja tukee ammattilaisten yhteistyötä.

Lähteitä
Baker PRA, Francis DP, Soares J, Weightman AL, Foster C. Community wide interventions for increasing physical activity. Cochrane Database of Systematic Reviews 2011;4.
Hillsdon M, Foster C, Thorogood M. Interventions for promoting physical activity. Cochrane Database Syst Rev 2005;1:CD003180.
Pavey TG, Taylor AH, Fox KR, Hillsdon M, Anoyke N, Campbell Jl, et. al. Effecr of exercise referral schemes in primary care on physical activity and improving health outcomes: systematic review and meta-analysis. BMJ 2011; 343:d6462.
Williams NH. Promoting physical activity in primary care. Editorials BMJ 2011;343.d6615 doi: 10.1136/bmj.d6615)

Kirjoittajat
Erja Toropainen, tutkija, THM, UKK-instituutti
Riitta Luoto, tutkimusjohtaja, lääket. toht., UKK-instituutti