Iäkkäiden naisten luuntiheys on parantunut

Tiedote 24.6.2013

Yli 50-vuotiaiden naisten lonkkamurtumien määrä kolminkertaistui vuodesta 1970 vuoteen 1997, mutta on kääntynyt laskuun 90-luvun lopulta lähtien. Yksi mahdollinen selittäjä suotuisalle kehitykselle voi olla parantunut luuntiheys. Kaatuminen on ylivoimaisesti suurin lonkkamurtuman aiheuttaja, mutta vahvempi luu kestää paremmin kaatumisen aiheuttaman iskun.

UKK-instituutin tutkimuksessa verrattiin 1920- ja 30-luvuilla syntyneiden, mittaushetkellä suurin piirtein samanikäisten naisten reisiluun kaulan luuntiheyttä. Ensimmäinen ryhmän luustomittaukset tehtiin vuonna 2002 ja toisen ryhmän 2010. Naiset olivat 70–80-vuotiaita mittauksen aikaan. Yhteensä tutkimuksessa oli mukana 600 naista, jotka osallistuivat kahteen eri liikuntainterventioon UKK-instituutissa.

Ryhmät ovat melko samanlaisia taustoiltaan: tupakointi oli harvinaista, alkoholin käyttö kohtuuden rajoissa ja kalsiumin saanti suosituksiin nähden riittävää. Reipasta liikuntaa naiset harrastivat korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Pieniä eroja tutkimusryhmien välillä kuitenkin oli. 1930-luvulla syntyneet olivat keskimäärin noin sentin pidempiä kuin 20-luvulla syntyneet. Vaikka molemmat kohortit olivat melko terveitä ja hyväkuntoisia, 1920-luvulla syntyneet olivat hieman paremmassa kunnossa ja heillä oli vähemmän lääkitystä vaativia sairauksia, sillä heiltä vaadittiin tutkimuksessa parempaa fyysistä toimintakykyä, koska he osallistuivat runsaasti hyppelyä sisältävään liikuntaharjoitteluun.

Ryhmien välisten erojen perusteella olisi voinut odottaa, että 1920-luvulla syntyneillä olisi ollut vahvemmat luut. Tulos oli kuitenkin päinvastainen, 30-luvulla syntyneillä naisilla oli lähes viisi prosenttia korkeampi luuntiheys. Vaikka luuntiheys on vain yksi luunmurtumien syytekijä, havaittu ero on niin suuri, että se voi osittain selittää lonkkamurtumien vähenemistä.

Syitä luuntiheyden nousuun voi vain spekuloida, taustalla on monia tekijöitä, mm. ravitsemus tai liikuntakäyttäytyminen. Kummatkin ryhmät todennäköisesti liikkuivat lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon. Sen sijaan suuri osa 20-luvulla syntyneistä eli sota-ajan elintarvikesäännöstelyn aikana luuston kasvun kannalta kriittistä nuoruusikää. Nuoremmilla lapsilla eli 30-luvulla syntyneillä ravintomäärät olivat tuolloin suhteellisesti suurempia.

Viime vuosina on puhuttu paljon D-vitamiinin tärkeydestä iäkkäiden luustolle, mutta D-vitamiinin käyttö ei voi selittää tämän tutkimuksen löydöstä, koska tutkimukseen pääsy edellytti, että henkilö ei käyttänyt D-vitamiinia sisältäviä vitamiinivalmisteita. Myös paino vaikuttaa tunnetusti luuntiheyteen ja 30-luvulla syntyneet olivat keskimäärin hiukan painavampia ja pidempiä, mutta vaikka pituus ja paino otettiin huomioon, ero luuntiheydessä säilyi lähestulkoon ennallaan.

Julkaisu
Uusi-Rasi K, Karinkanta S, Heinonen A, Sievänen H. Improved femoral neck BMD in older Finnish women between 2002 and 2010. Maturitas 2013;75():241-245

Lisätiedot

Kirsti Uusi-Rasi
Kirsti Uusi-Rasi
erikoistutkija
filosofian tohtori
Puh. 03 2829 224
2. Puh. 050 5962 929
Asiantuntemus
  • ravitsemusepidemiologian dosentti (Tampereen yliopisto)
  • ravitsemus

 

D-vitamiini ja liikunta iäkkäiden naisten kaatumisten ehkäisyssä (DEX)

Vitamin D and Exercise in Falls Prevention (DEX)

Satunnaistettu kontrolloitu kokeellinen harjoitustutkimus, jossa selvitetään voidaanko liikunnan ja D-vitamiinilisän avulla parantaa iäkkäiden hermolihasjärjestelmän toimintaa (lihasvoimaa ja tasapainoa) ja vähentää kaatumisia ja kaatumisvammoja.

Lue tutkimus

 

 
Edellinen muokkaus: 17.11.2014