Valtakunnallisista suosituksista terveyskeskuksen talon tavoiksi

UKK-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa on selvitetty valtakunnallisten hoitosuositusten toimeenpanoon liittyviä esteitä ja edellytyksiä terveyskeskuksissa. Hoitosuosituksilla on keskeinen rooli, kun yritetään parantaa hoidon laatua ja vähentää hoitokäytäntöeroja terveydenhuollossa. Suositusten käyttöönotto on kuitenkin osoittautunut vaativaksi tehtäväksi.

Terveydenhuollon maisteri Leila Lehtomäen tutkimuksen tarkoituksena on saada lisäymmärrystä siihen, miksi hyvää tarkoittavat hoitosuositukset muuttuvat suhteellisen hitaasti ”talon tavoiksi”. Suuri osa hoitosuosituksista on suunnattu sekä lääkäreille että hoitajille ja niiden käyttö edellyttää usein moniammatillista yhteistyötä ja työnjaosta sopimista.

Tutkimus osoitti suositusten toimeenpanoon liittyvän monenlaisia esteitä. Vaikka asennoituminen valtakunnallisiin suosituksiin oli yleisesti myönteinen, niiden käyttöönottoa vaikeuttivat monet eri ammattiryhmiin, hoitosuosituksiin, potilaaseen ja organisaatioon liittyvät tekijät. Suositusten suuri määrä ja kiireinen työ vaikeuttivat niiden toimeenpanoa.

Organisaation rakenne ja kulttuuri näyttävät vaikuttavan hoitosuositusten käyttöönottoon ja hoito- ja toimintakäytäntöjen yhdenmukaistamiseen. Terveyskeskuksissa suositusten moniammatillista käsittelyä ja yhteisistä talon tavoista sopimista pidettiin toimeenpanon kannalta tärkeänä, mutta käytännössä sitä tehtiin vielä vähän. Terveyskeskuksen toimintakulttuurille yksintyöskentely, yksilöllinen päätöksenteko ja toisaalta ammattiryhmien sisäinen yhteistyö on tyypillisempää kuin moniammatillinen toiminta. Erityisen vahva yksintyöskentelyn kulttuuri on lääkäreillä.

Koska yhteistyön käytännöt oli järjestetty pääosin ammattiryhmä- tai työyksikkökohtaisesti ja jokaisella ammattiryhmällä, työyksiköllä ja tiimillä oli mahdollisuus sopia vain omista hoitokäytännöistään, ei organisaatioihin muodostunut aina yhtenäisiä hoitolinjoja. Toiminnan organisointi työyksiköittäin ja yksintyöskentelyn kulttuuri estivät näkemästä kokonaiskuvaa hoitokäytäntöeroista terveyskeskuksessa. Tarvetta hoitokäytäntöjen yhdenmukaistamiselle ei syntynyt riittävästi.

Suosituksia tehdään tunnetuksi yleisimmin koulutuksella. Perinteinen luentomainen koulutus, joka toteutettiin pääsääntöisesti erikseen lääkäreille ja hoitohenkilöstölle, osoittautui riittämättömäksi poistamaan hoito- ja toimintakäytäntöeroja. Terveyskeskuksiin pitäisikin kehittää erilaisia moniammatillisen yhteistyön muotoja, joissa olisi mahdollista käsitellä ja harkita suosituksia yhdessä. Näin saataisiin esille hoito- ja toimintakäytännön kehittämisen tarpeet ja herätettyä muutoksen kannalta tärkeä motivaatio.

Terveydenhuollon maisteri Leila Lehtomäen sosiaali- ja terveyspolitiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan pe 28.8.09 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen isossa luentosalissa, Medisiinarinkatu 3.

Lisätiedot
Leila Lehtomäki
leila.lehtomaki(at)terveydenhoitajaliitto.fi

Valtakunnallisista suosituksista terveyskeskuksen talon tavoiksi (From national guidelines to health centre practices) -väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1426, Tampere University Press, Tampere 2009. ISBN 978-951-44-7757-7, ISSN 1455-1616.

Väitöskirja tulossa myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 856, Tampereen yliopisto 2009. ISBN 978-951-44-7758-4, ISSN 1456-954X. acta.uta.fi