Liikaa vai liian vähän kotitöitä?

Keväällä 2013 suomalaislehtien uutiskynnyksen ylitti amerikkalainen tutkimus, jossa väitettiin, että kotitöiden määrän väheneminen olisi lisännyt naisten lihavuutta viime vuosikymmeninä.

Tutkimus herätti keskustelua paitsi Yhdysvalloissa myös muissa maissa, joissa kotityöt eivät ole pelkästään naisten kontolla.

Uusia näkökulmia naisten ja miesten vapaa-ajan liikunnan määrään

Amerikkalaisen tutkimuksen epäiltiin patistavan naisia takaisin kotitöiden pariin. Miesten kotitöiden määrän vähäisyys ja lihavuuden lisääntyminen jäi artikkelissa vähäiselle huomiolle. Tähän oli syynä se, että tutkimus perustui amerikkalaiseen väestöaineistoon, joka koostuu naisten päiväkirjamenetelmällä kerättyihin tietoihin vapaaajan käytöstä 1960-luvulta lähtien vuoteen 2010 saakka.

Amerikkalaiset naiset käyttivät kotitöihin 1960-luvulla keskimäärin 26 tuntia viikossa, nykyisin lähes puolet vähemmän. Toinen puoli ajasta on siirtynyt viihdemedian ääressä istumiseen.

Tutkimuksen perimmäinen viesti oli vapaa-ajan muuttuminen istumista suosivaksi, oli sitten kyse miesten tai naisten suorittamista kotitöistä. Lihavuuden taustalla on vähentynyt energiankulutus, joten artikkeli oli oikeilla jäljillä, vaikkakaan kaikkia lihavuuden ehkäisyn ja vähentämisen ratkaisumalleja ei artikkelissa esitelty.

Kotityön määrä on vähentynyt myös Suomessa

Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Tilastokeskuksen keväällä 2013 julkaistusta kotitalouksien palkatonta tuotantoa kuvaavasta raportista selviää, että amerikkalaisten tapaan myös suomalaiset naiset ja miehet käyttävät aiempaa vähemmän aikaa kotitöihin. Aikaa on karsittu muun muassa vaatehuollosta ja ostoksilla käymisestä – kotitöihin käytetty kokonaisaika supistui Suomessa vuosina 2001–2009 keskimäärin
puoli tuntia vuorokaudessa.

Toisaalta suomalaiset lapsiperheet kuluttavat yhä enemmän aikaa pienten lastensa hoitamiseen, hoivan osuus on suurentunut. Trendiä ei voi pitää huonona, jos tarkastellaan vanhempien kasvatusvastuuta. Liikkumattomuuden näkökulmasta trendi on huolestuttava, koska lapsi oppii myös vanhemmiltaan liikkumattomuuden ”taitoa”.

Vanhemmat esimerkkinä lapsen liikkumiselle

Äitien liikkumattomuus heijastuu ainakin lapseen, ja äitien vapaa-ajan käytön sisällöllä on tärkeä rooli äidin jaksamiselle ja hyvinvoinnille.

UKK-instituutin Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa -tutkimuksessa havaittiin liikkumattomien äitien kokevan useammin masennusoireita kuin riittävästi liikkuvat äidit. Samassa tutkimuksessa selvitettiin syitä, jotka estävät lapsiperheiden äitejä osallistumasta ohjattuun liikuntaan. Yleisimpiä esteitä olivat sopivan liikuntaryhmän puuttuminen lähietäisyydeltä sekä lasten- ja kodinhoitovelvollisuudet.

Liikunnan ei tarvitse välttämättä olla ohjattua, vaunukävelyä suositellaan kaikille synnyttäneille, koska se on helposti toteutettavaa ja halpaa ohjattuihin tunteihin verrattuna.

Koko perheen näkökulmasta liikunnalliseen elämäntapaan kannustaminen
olisi tavoiteltavaa, sillä suurella osalla lapsiperheistä liikunnallisuus ei ole elämäntapa. Suomalaistutkimuksessa havaittiin, että lapsiperheiden arkiliikuntaan tytöillä vaikuttavat äidin ja pojilla isän vapaa-ajan aktiivisuus – eroja siis löytyy sukupuolten
välillä.

Kotitöiden jakautumisesta riittää keskustelua tulevaisuudessakin, mutta tavoittavatko tutkimukset sittenkään kaikkea lapsiperheen arjesta?

Uusia vapaa-ajan liikunnan mittausmenetelmiä tarvitaan

Jos kotityön määrää selvittäneissä tutkimuksissa mitataan pelkästään
siivousta, vaatehuoltoa ja ruoanlaittoa, ne eivät välttämättä kuvaa kaikkea vapaa-aikana tapahtunutta liikkumista. Lapsia ulkoilutetaan päivittäin, mutta ulkoilun määrä jää kyselytutkimuksissa epäselväksi. Äidille lapsen ulkoiluttaminen voi olla ainoa liikkumisen muoto.

Jos ulkoilemisen syy ei ole lapsi, se on yhä useammin lemmikki. Kuluttajatutkimuskeskuksen raportin mukaan erityisesti suomalaiset lapsettomat parit viettävät yhä enemmän aikaa lemmikkien kanssa. Koirat vaativat päivittäistä hoivaa ja ulkoiluttamista – kissoille riittää pelkkä hoiva.

Äidit saattavat puuhailla kotona enemmän kuin tutkimukset osaavat kertoa, vaikka silittämisestä on luovuttu ja arkinen ruoanlaittokaan ei enää toteudu pisimmän kaavan mukaan. Arkiliikunnan todellisen määrän mittaamiseksi objektiivinen liikuntamittari tulee suureen tarpeeseen.

Taaperoikäisten lasten äitien istumiseen käyttämä aika saattaa jäädä vähäisemmäksi kuin kyselytutkimuksissa on arveltu, mutta isompien lasten äidit lienevät suuremmassa vaarassa viettää vapaa- aikaansa viihdemedian edessä. Alle kouluikäisille annetut ruutuaikaa koskevat suositukset pitäisikin laajentaa koskemaan myös vanhempia.

 

Kirjoittaja
Riitta Luoto, LT, tutkimusjohtaja, UKK-instituutti


Kirjallisuutta

Aldén-Nieminen H, Borodulin K, Laatikainen T, Raitanen J, Luoto R. Synnyttäneisyys ja liikunta – liikkuvatko äidit riittävästi? Suom Lääkäril 2008;63(36):2893–2898

Archer E, Shook RP, Thomas DM, Church TS, Katzmarzyk PT, Hebert JR, McIver KL, Hand GA, Lavie CJ, Blair SN. 45-year trends in women’s use of time and household management energy expenditure. Plos One 2013;8:2:e56620.

Eerola M. Raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvien osallistuminen ohjattuun liikuntaan synnytyksen jälkeen. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö, 2011

Juutinen Finni T, Laukkanen A, Pesola A, Sääkslahti A. Arjen pienet valinnat kartuttavat perheen liikuntaa. Liikunta ja tiede 2013; 50;
32–35.

Luoto R, Tuisku K, Raitanen J. Masennusoireet vuoden kuluttua synnytyksestä: yhteydet liikuntaan ja kokemuksiin perhevapaasta. Teoksessa: Luoto R, Kauppinen K, Luotonen A (toim.) Perhevapaalta takaisin työelämään. Tampere: Työterveyslaitos, 2012: 127–143

Toropainen E, Aittasalo M, Eerola M, Luoto R. Miksi lapsiperheiden äidit eivät osallistu ohjattuun liikuntaan? Terveydenhoitaja
2012;(4-5):18–19.

Varjonen J, Aalto K. Kotitalouksien palkaton tuotanto ja sen muutokset 2001–2009. Kuluttajatutkimuskeskus, työselosteita ja esitelmiä 145/2013. www.kuluttajatutkimuskeskus.

 
Edellinen muokkaus: 04.12.2014