Suomalaisten arkiliikunta henkilöliikennetutkimuksissa

Polkupyöriä pysäköintitelineissä

Kävelyä ja pyöräilyä lisäämällä on mahdollista saavuttaa monia terveys- ja ympäristöhyötyjä. Väestön terveys- ja liikuntakyselyjen lisäksi laajat valtakunnalliset ja alueelliset liikennetutkimukset tarjoavat hyödyllisen tietolähteen kävelyn ja pyöräilyn nykytilan tarkasteluun ja kevyen liikenteen lisäämispotentiaalin arviointiin.

Liikenneviraston tilaamat valtakunnalliset henkilöliikennetutkimukset antavat yleiskuvan suomalaisten liikkumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä henkilöliikenteen väestöryhmittäisistä, alueellisista ja ajallisista vaihteluista. Tutkimuksia on tehty kuuden vuoden välein ja uusin tutkimus on vuosilta 2010–2011. Siihen haastateltiin puhelimitse yli 12 000 suomalaista.

Tampereen seudulla ja sitä ympäröivissä kunnissa syystalvella 2012 tehtiin henkilöliikennetutkimus, jossa selvitettiin haastatteluilla (noin 9 700) ja liikennelaskennoilla alueen asukkaiden liikkumistottumuksia sekä ajoneuvoliikenteen, jalankulun ja pyöräilyn määrää. Liikennetutkimuksen ovat toteuttaneet Tampereen kaupunkiseutu, Tampereen kaupunki, Pirkanmaan liitto, Pirkanmaan ELY-keskus sekä liikenne- ja viestintäministeriö. Vastaava liikennetutkimus toteutettiin edellisen kerran Tampereen seudulla vuosina 2004–2005.

Oleellisimmat muutokset arkiliikkumisessa

Kävely ja pyöräily ovat menettäneet suosiotaan kulkutapoina. Vähennys koskee kaikkia ikäryhmiä, mutta merkittävintä on nuorten ja ikäihmisten jalankulun ja pyöräilyn vähentyminen. Nuorten jalankulkua ja pyöräilyä ovat korvanneet ajo mopolla ja mopoautolla. Ikäihmiset taas autoilevat aikaisempaa enemmän.

Suomalaiset ovat siirtyneet käyttämään nopeampia kulkutapoja, moottoroitujen kulkutapojen käyttö on aiempaa yleisempää. Arkiliikunnan kannalta on merkittävää, että henkilöautoa käytetään entistä enemmän lyhyillä 1–3 kilometrin matkoilla, jotka soveltuvat hyvin kävelyyn ja pyöräilyyn.

Ikääntyminen ja autoistuminen heijastuvat arkiliikkumiseen. Merkittävin muutos kuluneena vuosikymmenenä on autoistumisen kasvu. Henkilöautokanta on kasvanut 40 prosenttia reilussa kymmenessä vuodessa vuosien 1998–99 ja 2010–11 välillä. Erityisesti kotitalouksien kakkosautojen määrä on kasvanut ja samalla naisten autoilu on lisääntynyt työ- ja asiointimatkoilla.

Kun väestö ikääntyy, matkojen painopiste siirtyy ostoksiin ja asiointiin. Myös Tampereella suurin matkaryhmä on ostosmatkat. Varsinkin naisten ostos- ja asiointimatkat ovat lisääntyneet. Muutos liittyy osaksi juuri naisten autonkäytön yleistymiseen.

Kävellen ostoksille

Jalan liikutaan erityisesti ostos- ja asiointimatkoilla sekä vapaa-aikana. Arkeen liittyvien matkojen eli työ-, koulu-, opiskelu-, työasia- ja ostosmatkojen jalankulkusuoritteet (km/hlö/vrk) ovat valtakunnallisesti hieman kasvaneet. Jalankulkusuoritteet kokonaisuudessaan ovat kuitenkin laskeneet, sillä jalan tehdyt vapaaajan matkat ovat vähentyneet.

Tampereella jalankulun osuus kaikista matkoista on 27 prosenttia ja pyöräilyn 10 prosenttia. Vertailun vuoksi voi mainita, että noin 45 prosenttia tamperelaisten tekemistä matkoista on pituudeltaan alle 2,5 kilometriä, eli sopivia kävelyyn ja pyöräilyyn.

Polkupyörää käytetään tasaisesti kaikilla matkoilla pitkiä mökkimatkoja lukuun ottamatta. Polkupyörämatkojen suorite on kuitenkin pudonnut noin 10 prosenttia. Kasvua on ollut vain ostos- ja asiointimatkoilla ja vähennystä vapaa-ajan matkoilla.

Tampereella ostosmatkoista yli kolmannes (35 %) tehdään kävellen – lähikauppaan mentäessä noin puolet matkoista kävellään ja alle kymmenesosa (8 %) pyöräillään. Lähes puolet (45 %) ostosmatkoista kuljetaan henkilöautolla (kuljettajana tai matkustajana).

Vain harva pyöräilee työpaikalle

Kaikista työmatkasuoritteista (km/hlö/vrk) 75 prosenttia syntyy henkilöautoilla. Koko maassa kävelyn ja pyöräilyn osuus työmatkoista on vain 3 prosenttia.

Tampereella tehdään puolet työmatkoista henkilöautolla ja runsas neljännes (26 %) kävellen tai polkupyörällä. Eniten henkilöautoa liikkumiseen käyttävät 30–64-vuotiaat miehet. Tamperelaisten työmatkat ovat keskimäärin melko pitkiä (8,7 km), jolloin kevyen liikenteen osuus matkoista jää suhteellisen pieneksi.

Koulu- tai opiskelumatkoista suurin osa tehdään Tampereella kävellen (35 %) tai pyöräillen (18 %). Huvi- tai harastusmatkoista 40 prosenttia toteutuu kevyen liikenteen keinoin.

Yhdyskuntarakenne vaikuttaa liikkumiseen

Liikkumisen määrä ja kulkutavat vaihtelevat huomattavasti erityyppisillä asuinalueilla. Kerrostaloalueilla rakenne on tiivistä ja toiminnot lähellä toisiaan. Siellä asuvilla työ-, koulu-, ostos- ja asiointimatkat sekä vapaa-ajan matkat ovat lyhyempiä kuin pientaloalueilla asuvilla. Siten myös matkakilometrejä kertyy vähemmän ja kävellen ja pyörällä liikkuminen on yleisempää.

Kuitenkin myös suomalaiskaupungeissa yhdyskuntarakenne on alkanut hajautua, mikä on johtanut työ- ja asiointimatkojen pidentymiseen ja entistä suurempaan riippuvuuteen henkilöautosta.

Myönteinen signaali on Tampereen seudun liikennetutkimuksen mukaan se, että henkilöautoilun kasvu osoittaa maltillista taittumista ja yhä useampi valitsee polkupyörän kulkuvälineekseen.


Kirjoittaja

Olavi Paronen, YTM

Lähteet

Henkilöliikennetutkimus 2010–2011: suomalaisten liikkuminen. Hki: Liikennevirasto, liikennesuunnitteluosasto, 2012.

Kalenoja H & Tiikkaja H. Tampereen kaupunkiseudun ja Pirkanmaan liikennetutkimus 2012: henkilöliikennetutkimus. Tampere, 2013.

 
Edellinen muokkaus: 10.12.2014