Paikallaanolon vähentäminen istumatyössä

Seisomatyöpisteet ovat toimiva keino vähentää istumista työpaikoilla. Korkeussäädettävien pöytien käytöstä on melko paljon lyhytaikaista käyttötietoa. Niiden käyttö on vähentänyt työpäivän aikaista istumista keskimäärin puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Uudet työpisteet eivät näytä heikentävän työsuoritusta, mutta toistaiseksi on vain niukasti tietoa siitä, miten säädettävä työpiste vaikuttaa pidemmän ajan kuluessa työtehoon ja pitkäaikaissairauksien vaaratekijöihin.

Myös erilaiset istuimet, kuten satulatuolit ja jumppapallot, mahdollistavat vaihtelevammat työskentelyasennot kuin tavallinen toimistotuoli. Lisäksi tietokoneisiin voi lähettää viestejä, joissa kehotetaan tauottamaan istumista.

Työpaikan organisatorisia muutoksia ovat esimerkiksi seisoma- ja kävelykokoukset tai ruokailu- ja kahvitaukojen viettäminen seisomapöydän ääressä. Vähiten kustannuksia lienee siitä, että tulostin sijoitetaan kauemmas työpisteestä.

Koululuokissa seisomatyöpisteiden käyttö vähentää koululaisten istumisaikaa, lisää seisomista ja jonkin verran myös liikkumista. Myös liikunnalliset oppitunnit näyttäisivät lisäävän liikkumista. Samalla ne kohentavat oppimistuloksia, kuten esimerkiksi tehtävistä suoriutumista ja arvosanojen nousemista.

Päivittäisten työskentelytapojen muuttaminen, niin että istumista tauotetaan ja paikallaanoloa vähennetään, ei tapahdu nopeasti, koska kyse on käyttäytymisen muutoksesta. Toimenpiteet työpaikoilla kannattaa kuitenkin kohdentaa nimenomaan paikallaanolon vähentämiseen, koska pelkkien liikkumisen lisäämistoimien ei ole todettu vähentävän paikallaanoloa yhtä tehokkaasti.

 

 

Sosioekologiset mallit avuksi istumisen vähentämiseen

Terveyttä edistettäessä lähtökohtana ovat niin sanotut sosioekologiset mallit. Niiden mukaan terveyskäyttäytymiseen, kuten liikkumiseen ja paikallaanoloon, vaikuttavat paitsi yksilölliset tekijät myös esimerkiksi sosiaalinen ja fyysinen ympäristö ja poliittinen päätöksenteko.

Edistämistoimenpiteet tulee kohdentaa viidelle tasolle eli yksilö- ja organisaatiotasoille, yksilöiden väliselle tasolle sekä alueelliselle ja poliittisen päätöksenteon tasoille. Näin toimenpiteet kattavat tasapuolisesti kaikki väestöryhmät. Se osaltaan kaventaa terveyseroja.

Malleihin perustuvia terveyden edistämisen tutkimuksia on toistaiseksi tehty varsin vähän. Malleja voidaan käyttää paikallaanolon vähentämiseksi ja liikkumisen edistämisessä. Tällöin käyttäytyminen kiinnittyy selvästi erilaisiin sosiaalisiin ja fyysisiin toimintaympäristöihin, kuten päiväkoteihin, kouluihin, työpaikkoihin ja koteihin. Tutkimusten mukaan lähestymistavan on hyvä olla monitasoinen.

 

Istumisen vähentämisen mallit eri-ikäisille

 

Paikallaanolon vähentäminen päiväkodissa

 

Paikallaanolon vähentäminen kouluissa

 

paikallaanolon vähentäminen työpaikalla

 

Paikallaanolon vähentäminen ikääntyneillä

 
Edellinen muokkaus: 26.05.2016