Liikehallinnan perusta luodaan lapsuudessa

Liikehallintakyky eli motorinen kunto tarkoittaa kehon asentojen ja liikkeiden hallintaa. Liikehallintakyky ilmenee aistitoimintojen, hermoston ja lihaksiston kykynä selviytyä liikesuorituksista sujuvasti, nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Liikuntaelimistön toimintakyvyn kannalta tärkeitä liikehallintakyvyn osatekijöitä ovat:

  • tasapaino
  • reaktiokyky
  • koordinaatio
  • ketteryys
  • liikenopeus.

Tasapaino ja valtaosa perusliikkumisen taidoista opitaan ennen kouluikää

Ihmisen liikkeiden säätely perustuu:

  • useiden aistinjärjestelmien sekä biomekaanisten ja motoristen
  • toimintojen yhteistyöhön
  • aiempiin kokemuksiin
  • kykyyn ennakoida tulevia tilanteita.

Liikkeiden säätelyyn osallistuvat:

  • keskushermosto, joka kokoaa ja analysoi eri kehonosista tulevan tiedon ja hyödyntää sitä jatkuvasti
  • hermo-lihasjärjestelmä
  • tuki- ja liikuntaelimistö
  • aistikanavat (sisäkorvan tasapainoelin, näkö, tuntoaisti sekä asento- ja liiketunto).

Perusta liikehallinnalle luodaan lapsuudessa; tasapaino ja suuri osa perusliikkumisen taidoista opitaan ennen kouluikää.

Tuki- ja liikuntaelimistön kiputilat aiheuttavat häiriöitä liikkeiden säätelyssä

Asennon ja liikkeiden hallinta tapahtuu kahden eri mekanismin avulla.
Liikuttaessa osa asentoa ylläpitävistä lihaksista aktivoituu jo ennen kuin liikettä tuottavat lihakset aktivoituvat. Osa asentoa ylläpitävistä lihaksista puolestaan aktivoituu samanaikaisesti liikettä tuottavien lihasten kanssa, jolloin puhutaan niin sanotusta ennakoivasta eli proaktiivisesta säätelystä.

Palautetta antavaan eli reaktiiviseen liikkeiden säätelyyn joudutaan turvautumaan monissa haasteellisissa arkielämän tilanteissa. Esimerkiksi liukastuttaessa tasapainoa pyritään säilyttämään ns. tasapaino- ja suojareaktioiden avulla, jotta ei kaaduta.

Hermostollinen ohjaus tuottaa saamansa informaation perusteella kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukaisen motorisen vasteen eli liikevasteen.

Liikevasteet voivat olla:

  • refleksinomaisia nopeita liikkeitä
  • automaattisia lihasten aktivaatiomalleja

tai

  • tahdonalaisesti säädeltyjä tiedonkäsittelyä vaativia liikkeitä.

Erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön kiputilat aiheuttavat nykykäsityksen mukaan häiriöitä ja muutoksia sekä ennakoivien että reaktiivisten liikkeiden säätelyssä. Häiriöt ovat aluksi toiminnallisia, mutta aiheuttavat kivun pitkittyessä rakenteellisia muutoksia liikuntaelimistöön ja aivojen motoriseen säätelyjärjestelmään. Ennakoiva liikkeiden säätely häiriintyy myös monien neurologisten sairauksien seurauksena.

Tasapainokyvyssä on yksilöllisiä eroja

Suurin osa ihmisen toiminnoista edellyttää pystyasennon hallintaa eli tasapainoa.

Tasapaino on:

  • kykyä ylläpitää erilaisia asentoja
  • sopeuttaa keho tahdonalaisiin liikkeisiin
  • reagoida ulkopuolisiin ärsykkeisiin.

Tasapainon ylläpitämisessä aistit – etenkin näkö, syvä ja pinnallinen tuntoaisti sekä sisäkorvan tasapainoelin – tuottavat tärkeää tietoa keskushermostolle, joka käsittelee tämän informaation ja reagoi siihen. Tasapaino ei ole pysyvä ilmiö.

Tasapainoon vaikuttavat muun muassa:

  • yksilö ja hänen fysiologiset ominaisuutensa
  • aiemmat kokemukset
  • tehtävä ja sen asettamat vaatimukset
  • tilanne, jossa tehtävä tehdään
  • ympäristö.

Tasapainokyvyssä on eroja yksilöiden välillä. Erot johtuvat mm. ympäristöolosuhteista, elintavoista – ja ikääntyneillä naisilla geneettisistä tekijöistä eli perimästä.

Monet ihmisen elämänkaareen liittyvät asiat vaikuttavat tasapainoon – esimerkiksi ikä, sairaudet, lihominen ja fyysinen aktiivisuus. Tasapainoa voivat heikentää myös hermo-lihasjärjestelmän toimintaan hetkellisesti vaikuttavat tekijät, kuten vireystila, lääkkeet ja päihteet.

Reaktionopeus on liikunnallisesti aktiivisilla parempi kuin vähän liikkuvilla

Ihminen tarvitsee nopeita reaktioita muun muassa tasapainon ylläpitämiseen silloin kun hän horjahtaa äkillisesti tai kun hän pyrkii väistämään yllättäen eteen tulevaa estettä.
Reaktiokykyä ja siinä tapahtuvia muutoksia tutkitaan reaktioaikamittauksilla. Fyysisesti aktiivisten ihmisten reaktionopeus näyttää olevan parempi kuin vähän liikkuvien henkilöiden – iästä riippumatta.


Lähde

Suni J., Vasankari T.: Liikehallintakyky eli motorinen kunto. Kirjassa: Fogelholm M, Vuori I, Vasankari T, toim. 2. uud. p. Terveysliikunta. Hki: Duodecim, 2011: 36 – 38

LK / 2012

 
Edellinen muokkaus: 03.12.2014