Liikuntaelimistön toimintakykyä voidaan ylläpitää ja parantaa liikkumalla

Liikuntaelimistön toimintakyky tarkoittaa kykyä tuottaa liikettä kehon eri osissa.

Hermo-lihasjärjestelmä on liikuntaelimistön toimintakyvyn kannalta tärkein elimistön toiminnallinen kokonaisuus.

Liikkeen tuottaminen edellyttää:

  • hermo-lihasjärjestelmän toimintaa (voimantuottoa ja suoritustekniikkaa)
  • energian tuottamista (joko aerobista eli hapen käyttöön perustuvaa tai anaerobista eli hapetta tapahtuvaa).

Liikuntaelimistön toimintakykyyn vaikuttavat keskeisimmin motorinen kunto eli liikehallintakyky sekä tuki- ja liikuntaelimistön kunto.

Lihavuus heikentää liikuntaelimistön toimintakykyä

Myös kehon koostumus vaikuttaa liikuntaelimistön toimintakykyyn. Keski-iässä lihavuus – erityisesti vatsan alueelle kertynyt rasva – altistaa liikkumisvaikeuksille sekä selkä-, polvi- ja lonkkavaivoille. Vaivat voivat johtua suuresta kuormituksesta tai lihavuuden epäsuorista vaikutuksista aineenvaihduntaan ja tulehdusreaktioihin.

Lihavuus ennustaa myös ikääntyneillä liikkumisvaikeuksia. Ikääntyessään ihminen menettää lihasmassaa ja rasvakudoksen määrä lisääntyy, mutta paino ei yleensä merkittävästi alene. Näiden muutosten seurauksena lihasten kyky käyttää happea huononee ja se ilmenee fyysisessä suorituskyvyssä maksimaalisen hapenottokyvyn heikkenemisenä. Kääntäen voidaan todeta, että ikääntyneillä lihasvoimaharjoittelu saattaa parantaa myös maksimaalista hapenottokykyä.

Ikääntyminen tai liikkumattomuus aiheuttaa hermo-lihasjärjestelmään muutoksia

Hermo-lihasjärjestelmän toiminnassa tapahtuu ikääntymisen tai liikkumattomuuden seurauksena muutoksia, jotka välittyvät liikehallintakyvyn sekä tuki- ja liikuntaelimistön kautta liikuntaelimistön toimintakykyyn. Liikunnalla puolestaan voidaan hidastaa monia näitä muutoksia ja siten vaikuttaa merkittävästi ihmisten toimintakykyyn.

Ikääntyneillä hidastuvat:

  • ennakoivat tasapainon säätelytoiminnot
  • tasapainoa korjaavat reaktiot.

Ennakoivassa säätelyssä sekä asentoa ylläpitävien lihasten että liikkeeseen osallistuvien lihasten aktivoituminen on hitaampaa kuin nuorilla.

Liikunta ehkäisee tai hidastaa ikääntymiseen liittyviä muutoksia

Ikääntymisen myötä heikosta tasapainosta ja hidastuneesta reaktiokyvystä voi tulla merkittävä terveysvaara, jota erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön kiputilat lisäävät.

Vanhusten kaatumisista suurimman osan arvioidaan johtuvan tasapaino-ongelmista ja huonosta alaraajojen lihasvoimasta. Kaatumiset puolestaan aiheuttavat hauraisiin luihin murtumia. Huono tasapaino lisää iäkkäiden liikkumisen pelkoa, mikä helposti johtaa entistä suurempaan liikkumattomuuteen.

Etenkin ikääntyvien naisten on tärkeä ylläpitää lihasvoimaa

Sekä nivelten suuri jäykkyys että suuri notkeus voivat aiheuttaa ongelmia liikuntaelimistön toiminnoissa. Liiallinen notkeus on ongelma nivelissä, joiden pääasiallinen tehtävä liittyy painon kannatteluun tai liikkeen tukemiseen. Selkä- ja niskakipupotilaiden selkärangan liikkeet saattavat olla joko jäykempiä tai notkeampia kuin terveillä. Kulumamuutokset ovat merkittävin yliliikkuvuuden aiheuttaja.

Ikääntymisen myötä lisääntyvät nivelten liikerajoitukset ja lihasten jäykkyys liikuttaessa. Alaraajojen liikerajoitukset ovat yhteydessä liikkumisvaikeuksiin. Selkärangan liikkeiden jäykistyminen ja ryhtimuutokset vaikuttavat tasapainon hallintaan sekä seistessä että kävellessä. Olkanivelten jäykistyminen vaikeuttaa monia päivittäisiä toimintoja, esimerkiksi pukeutumista.

Lihasvoiman ja etenkin nopeusvoiman, eli räjähtävän voiman, heikkeneminen voi olla tuntuvaa 50-vuotiaana ja jopa dramaattista 70-vuotiaana. Naisilla absoluuttiset voimatasot ovat heikommat kuin miehillä ja naisilla vähäinenkin voimantason lisämenetys johtaa nopeasti ongelmiin päivittäisistä toiminnoista selviämisessä.

Kestovoima auttaa säilyttämään asennon ja ryhdin

Pohjelihasten heikentynyt voima ja etenkin niiden heikentynyt voimantuottonopeus selittävät ikääntyneille tyypillistä kävelyn hidastumista, askelpituuden lyhenemistä ja kaksoistukivaiheen keston pitenemistä.

Iäkkäillä ihmisillä nopean tukiaskeleen ottaminen tasapainon palauttamiseksi hidastuu, mikä johtaa usein kaatumiseen. Huono alaraajojen nopeus- ja maksimivoima sekä riittämätön tasapaino ovat tärkeimmät fyysisen suorituskyvyn osatekijät, jotka ennustavat liikkumiskyvyn rajoituksia.

Päivittäisessä elämässä kestovoima on tärkeää muun muassa asennon ja ryhdin säilyttämisessä. Kestovoima on lihasten kykyä suorittaa voimaa vaativia liikkeitä useita kertoja väsymättä. Heikko selkälihasten kestävyys altistaa myös nopealle väsymiselle liikuttaessa.

Liike ja liikkuminen ovat ainoita keinoja, joilla liikuntaelimistön toimintakykyä voidaan ylläpitää ja parantaa. Liikunnalla voidaan monin tavoin ehkäistä tai hidastaa ikääntymiseen liittyviä negatiivisia muutoksia hermo-lihasjärjestelmän toiminnassa ja ylläpitää näin liikuntaelimistön toimintakykyä.

Lähde

Suni J., Vasankari T.: Liikuntaelimistön kunto ja fyysinen toimintakyky, Liikehallintakyvyn merkitys liikuntaelimistön toimintakyvylle, Notkeuden, lihasvoiman ja lihaskestävyyden merkitys liikuntaelimistön toimintakyvylle. Kirjassa: Fogelholm M, Vuori I, Vasankari T, toim. 2. uud. p. Terveysliikunta. Hki: Duodecim, 2011: 35 – 36, 38, 41 – 42

LK / 2012

 

 
Edellinen muokkaus: 03.12.2014

Yhteydenotto

Puh. 03 282 9111 (vaihde)

Palaute

 

Käyntiosoite

Kaupinpuistonkatu 1

33500 Tampere

 

Aukioloajat

Avoinna arkisin klo 8—16

(sopimuksesta myös muina aikoina)

Luonnossa liikkuminen vaikuttaa monitahoisesti terveyteen ja hyvinvointiin. Se on virkistävää vastapainoa sisälläololle ja runsaalle istumiselle.

© 2014 UKK-instituutti. Kaikki oikeudet pidätetään.