Liikunta pitää yllä masentuneen tai ahdistuneen ihmisen fyysistä suorituskykyä

Kaikki ihmiset kokevat ajoittain masennusta ja ahdistuneisuutta, mutta eivät menetä silloinkaan toimintakykyään. Kun ihminen kokee menetyksiä tai niiden uhkaa, kielteiset tunteet ja ajatukset voivat vaivata kauan. Silti ne eivät häiritse kaikkia tuntemuksia, ajatuksia ja toimintoja.

Psyykkisinä häiriöinä masennus ja ahdistuneisuus ovat monimuotoisia oireyhtymiä. Ne aiheuttavat kärsimystä, heikentävät toimintakykyä ja kuormittavat ihmissuhteita. Ne ovat myös yleisiä sairauslomien ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttajia.

Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt diagnosoidaan ja erotetaan toisistaan pääasiassa oireiden perusteella. Niillä on myös yhteisiä oireita. Aikuisväestöstä 15–20 prosentilla esiintyy joitakin masennus- ja ahdistusoireita ja noin 10 prosentilla varsinaista hoidon tarvetta.

Rakenteellisen alttiuden ahdistuneisuudelle ja masentuneisuudelle katsotaan olevan perinnöllistä. Ihmisen elämänkokemukset herkistävät eli lisäävät alttiutta näille häiriöille – tai päinvastoin suojaavat niiltä. 

Säännöllinen liikunta tukee mielialaa ja vähentää oireita

Säännöllinen liikunta pitää yllä tasapainoista mielialaa. Se saattaa vähentää tai lievittää masennus- ja ahdistuneisuusoirehdintaa ja siten säilyttää toimintakykyä.

Toistaiseksi ei ole riittävää tutkimusnäyttöä siitä, voiko liikunta ehkäistä kliinistä masennusta ja ahdistuneisuutta. Liikunnan jatkamisella tai sen lisäämisellä saattaa kuitenkin olla merkitystä masennus- ja ahdistuneisuusoirehdinnan ehkäisemisessä – varsinkin henkilöillä, jotka ovat liikkuneet aiemmin vähän. Liikunnan avulla saavutettu fysiologisen ja psykologisen stressinsiedon paraneminen voi vähentää ahdistuneisuusoireiden pitkittymistä ja pahenemista.

  • Terveystarkastuksissa ja työterveyshuollossa on perusteltua suositella asiakkaalle terveysliikuntaa hyvinvoinnin ja toimintakyvyn suojaamiseksi.
  • Iäkkäillä ihmisillä säännöllinen liikunta voi säilyttää myönteistä mielialaa sekä fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä ja pitää yllä sosiaalisia yhteyksiä.
  • Nuorten eli 10–19-vuotiaiden osalta ei ole tutkimustuloksia liikunnan varsinaisesta mielialahäiriöitä ehkäisevästä vaikutuksesta. Kuitenkin jo liikunnan yleisten terveyshyötyjen vuoksi nykyistä suurempi osa ikäluokasta olisi hyvä saada omaksumaan säännölliset liikuntatottumukset.

 

Liikunta kohentaa sairauksista kärsivien mielialaa

Ohjattu liikuntaharjoittelu on tutkimuksissa lievittänyt työikäisten ja ikääntyneiden masennus- ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien potilaiden oireita enemmän kuin lumehoito. Joissakin tutkimuksissa liikunnasta on ollut jopa saman verran apua kuin lääkehoidosta ja muista tavanomaisista hoitokeinoista.

Liikunnan ansiosta kohentuneesta fyysisestä kunnosta voi olla huomattavaa tukea potilaille, joiden toimintaa masennus- ja ahdistushäiriö on lamaannuttanut. On myös tutkimusnäyttöä siitä, että liikunta vähentää ruumiillisista pitkäaikaissairauksista kärsivien potilaiden ahdistuneisuus- ja masennusoirehdintaa.

Hoitovaikutuksen saavuttaminen edellyttää kuitenkin, että liikunta on säännöllistä. Osa tutkijoista on päätellyt, että depressiopotilailla jo tavanomaisten terveysliikuntasuositusten noudattaminen lievittää oireita. 

Ohjattu liikuntaharjoittelu tukee muita hoitokeinoja

Liikunta on kuntoutumis- ja virkistymiskeino, jota voidaan suositella myös oireettomille ja hyvinvoiville ihmisille.

Tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella ei voida päätellä, millaisille henkilöille ja mistä liikuntalajeista olisi eniten apua masennuksen tai ahdistuneisuuden hoidossa – tai miten liikuntaa tulisi annostella ja ohjata. Myöskään ei tiedetä, millainen liikunta estäisi parhaiten häiriön uusiutumista.

Tästä huolimatta ohjatulla liikuntaharjoittelulla voidaan turvallisesti tukea ja täydentää muita hoitokeinoja. Liikunta tuottaa psykososiaalisia hyötyjä ja pitää yllä masentuneen tai ahdistuneen ihmisen fyysistä suorituskykyä.

Lisäksi liikuntaharjoittelu voi olla luontevaa sellaisille lievästä masennuksesta ja ahdistuneisuudesta kärsiville henkilöille, joiden oireet ovat pääasiassa elimellisiä. He saattavat kokea toimintakykynsä huonontuneen ennen kaikkea väsymyksen, saamattomuuden tai jännittyneisyyden vuoksi eivätkä tunne hyötyvänsä harvajaksoisesta terapiakeskustelusta hoitohenkilökunnan kanssa.


Lähde
Nupponen R.: Masennus ja ahdistuneisuus. Kirjassa: Fogelholm M, Vuori I, Vasankari T, toim. Terveysliikunta, HKI: Duodecim, 2011: 176–184.


LK   

Terveysaineistoja

Arjen aapinen

Suomen Mielenterveysseura, 2005

Lisätietoa

Käypä hoito: depressio ja liikunta

Edellinen muokkaus: 21.06.2011