Selkäpotilaille apua pilateksesta

Pilatesharjoittelu on suosittua ympäri maailmaa sekä harrastuksena että selkäpotilaiden kuntoutuksessa. Pilatesmenetelmän vaikutuksista selän terveyteen on vähän tieteellistä näyttöä, vasta viime vuosina on ilmestynyt muutamia tutkimusraportteja.

Tutkimustiedon puute ei ole kuitenkaan estänyt pilateksen käyttöä selkäpotilaiden kuntoutuksessa. Käytännön kokemukset harjoittelun vaikutuksista ovat olleet monesti positiivisia. 

Epäspesifi selkäkipu ja fyysinen harjoittelu

Selkävaivat ovat länsimaissa yksi yleisimmistä syistä töistä poissaoloon. Akuutin kipuvaiheen jälkeen suurin osa potilaista paranee, mutta kipujaksoilla on taipumus uusiutua. Kuntoutuksen haasteena onkin ehkäistä uusien kipujaksojen ilmaantuminen ja estää kivun pitkittyminen (1).

Biomekaaninen tutkimustieto selän kuormituksesta ja selkäkivun syistä sekä lihasten aktivaation merkityksestä on lisännyt ymmärrystä selkäystävällisestä harjoittelusta. Keskeisiä periaatteita harjoittelussa ovat:

  1. selän asennon hallinta neutraalialueella vartalon lihasten tukitoiminnan avulla
  2. selkäpotilaille usein tyypillisen huonontuneen motorisen kontrollin parantaminen
  3. lonkkanivelten normaali liikkuvuus. (1, 2)


Selkäkuntoutuksessa on keskusteltu keskivartalon hallintaa tukevien lihasten ja muiden selän lihasten merkityksestä. Keskivartalon hallintaa tukevia lihaksia, etenkin poikittaista vatsalihasta, on pidetty muita selän lihaksia tärkeämpinä selän stabilaattoreina eli tukevina lihaksina. (3) Toisaalta tämä käsitys on myös kyseenalaistettu monissa tutkimuksissa (2, 4). Niiden mukaan mitään yksittäistä lihasta ei voida nostaa muita tärkeämmäksi, koska lihasten rooli muuttuu tehtävien muuttuessa. Yksittäisen lihaksen, esim. poikittaisen vatsalihaksen, harjoittaminen ei riitä, koska koko systeemissä on monimutkaisia muutoksia (5).

Useissa tutkimuksissa on todettu, että selkäpotilaiden motorinen kontrolli ja vartalon lihasten toiminta on huonontunut. Selkäkipu itsessään voi heikentää motorista kontrollia ja päinvastoin: heikentynyt motorinen kontrolli voi johtaa selkäkipuun.(6) 

Tutkimuksia pilateksen vaikuttavuudesta

Joseph Pilateksen mukaan vahva ja liikkuva selkä on avain terveyteen. Hän myös korosti oikean asennon (neutral posture) hallintaa ja ymmärrystä (7, 8). Luotettava tutkimustieto tämän menetelmän hyödyistä selkäpotilaille on sen suosioon nähden hämmästyttävän vähäistä.

Bulgarialaisessa tutkimuksessa(9) verrattiin pilatesharjoittelun ja tavanomaisten stabiloivien eli tukea lisäävien harjoitteiden vaikutuksia. 20 selkäkipuista henkilöä teki ensin kuukauden ajan stabiloivia harjoitteita. Tämän jälkeen heidät jaettiin kahteen ryhmään. Pilatesryhmä harjoitteli kolme kertaa viikossa kahden kuukauden ajan. Vertailuryhmä jatkoi oppimiensa stabiloivien harjoitteiden tekemistä.

Kolme kuukautta lähtötilanteesta pilatesryhmäläisten selkälihasten kestävyys ja selän liikkuvuus olivat lisääntyneet vertailuryhmään nähden. Kuuden kuukauden kuluttua heillä oli vähemmän kipuja. Tutkijat arvioivat, että pilatesmenetelmässä käytetty hengitystekniikka saattoi vaikuttaa positiivisesti tuloksiin.

Kanadalaisten tutkijoiden Hongkongissa toteuttamassa tutkimuksessa verrattiin pilatesharjoittelun vaikutuksia tavanomaiseen hoitoon (10). Kroonista selkäkipua sairastavat tutkittavat (39 henkilöä) jaettiin kahteen ryhmään. Pilatesharjoittelussa korostettiin lanne-ristiselän tukea ja ison pakaralihaksen aktivaatiota. Harjoittelu toteutettiin ohjatusti neljän viikon ajan kolme kertaa viikossa, siten että alkuasentojen harjoittelusta edettiin laiteharjoitteluun (Pilates Reformers). Lisäksi tutkittavia kehotettiin harjoittelemaan kuusi kertaa viikossa 15 minuutin ajan saamiaan kotiharjoitteita. Pilatesryhmässä kipu väheni huomattavasti. Vaikutukset säilyivät vielä vuoden seurantamittauksessa.

Italialaiset tutkijat vertasivat pilatesmenetelmän vaikutuksia selkäkoulun tuloksiin (11). Kroonista selkäkipua sairastavat potilaat (43 henkilöä)satunnaistettiin kahteen ryhmään, joissa he harjoittelivat kymmenen kertaa. Molemmissa ryhmissä osallistujien kipu väheni ja toimintakyky parani lähtötilanteeseen verrattuna.

Englannissa tutkittiin fyysisesti aktiivisia kroonisia selkäpotilaita (12). Pilatesryhmälle (25 henkilöä) toteutettiin kuusi viikkoa kestänyt harjoittelututkimus, joka sisälsi ohjatun harjoituksen kerran viikossa ja 30 minuuttia omaa harjoittelua ohjeiden mukaan kaksi kertaa viikossa.

Harjoitukset olivat kevyitä sovelluksia pilatesmattoharjoittelusta. Kuuden viikon harjoittelun jälkeen pilatesryhmäläisillä oli vähemmän kipua ja parempi itse koettu yleinen terveydentila ja liikuntakyky kuin vertailuryhmällä, joka ei tehnyt harjoitteita.

Irlantilainen tutkijaryhmä vertasi pilatesharjoittelun vaikutuksia tavanomaiseen fysioterapiaan puoliäkillistä selkäkipua sairastavilla (13). 28 tutkittavaa satunnaistettiin kolmeen ryhmään. Pilatesryhmä toteutti kahdeksan tunnin pituista harjoituskertaa ja fysioterapiaryhmä kahdeksan 30 minuutin terapiakertaa (sisältöä ei kuvattu tutkimuksessa). Vertailuiryhmä osallistui vain mittauksiin. Sekä pilates- että fysioterapiaryhmällä kipu väheni ja toimintakyky koheni merkittävästi vertailuryhmään verrattuna tutkimuksen lopussa ja kuuden viikon seurannassa.

Näiden tutkimusten perusteella selkäpotilaat mahdollisesti hyötyvät pilatesharjoittelusta. Kuitenkin pienillä aineistoilla tehtyjen tutkimusten menetelmissä ja raportoinnissa oli hyvin paljon puutteita, joten saatavilla olevista tutkimuksista voidaan tehdä vain alustavia johtopäätöksiä.

Ei vain sarja liikkeitä...

Pilatesharjoitteluun sisältyy nykyisin yli 500 harjoitusta. Se ei kuitenkaan ole vain kokoelma tiettyjä liikkeitä, vaan menetelmä, jonka keskeisiä periaatteitaovat keskittyminen, keskustan löytyminen (centering), kontrolli, tarkkuus, hengitys ja virtaus (flow). Nämä periaatteet muodostavat pohjan niin sanotulle modernille pilatesharjoittelulle.

Pilatesmenetelmän keskeisten periaatteiden noudattaminen harjoittelussa tukee selän terveyttä. Keskittyminen siihen, mitä harjoituksissa tehdään edellyttää kehon aistijärjestelmän virittämistä. Kun huomio ja ajatukset keskitetään sisäänpäin, oma keho ja sen liikkeet tiedostetaan ja hahmotetaan paremmin. (8)

Selkäpotilailla on usein heikentynyt motorinen kontrolli, jonka harjoittaminen edellyttää keskittymistä. Tarkkuusliikkeiden suorittamisessa sekä kehon keskustasta tehtyjen liikkeiden, ajatuksen ja hengityksen kontrolli harjoittavat myös motorista kontrollia.

Centering on usein käännetty suomeksi keskustan löytämiseksi. Tämä selän neutraalialueen hallinta vartalon lihasten tukitoiminnan avulla on nykytiedon mukaan avainasemassa selkää harjoitettaessa. Hengityksellä voidaan vaikuttaa vatsaontelon paineeseen, ja sillä on vaikutuksia lanneselän stabiliteettiin.

Pilatesharjoitukset tehdään oman hengityksen tahdissa, tätä hengitystekniikkaa kutsutaan lateraalihengitykseksi. Sisäänhengityksen aikana vatsaontelon paine kasvaa, mikä lisää selkärangan stabiliteettia (14). Tehostettu, aktiivinen uloshengitys pienentää vatsaontelon tilavuutta, mikä lisää vatsaontelon painetta. Yhdessä uloshengityslihasten aktivoitumisen kanssa se lisää selän stabiliteettia.

Aktiivinen, vahvistettu uloshengitys on vaativa tekniikka, johon liittyy hyperventilaationriski. Monissa itämaisissa liikuntalajeissa tätä tekniikkaa aletaan harjoitella vasta muutaman vuoden harrastamisen jälkeen. (7) Pilateksen eri koulukunnissa hengitystä ohjataan ja korostetaan eri tavalla.

Virtaus (flow) viittaa kontrolloituun sulavuuteen, jolla liikkeet tehdään ja jolla siirrytään harjoituksesta toiseen. Selkäkipua potevalle ei riitä, että harjoitukset tehdään oikein eri asennoissa, vaan myös asennosta toiseen siirryttäessä kehon hallintaan kiinnitetään huomiota. Itämaisissa liikuntalajeissa flow mielletään myös energian virtaukseksi. 

Mitä harjoituksia, miten toteutettuna?

Pilatesmenetelmää toteutetaan nykyään eri tavalla eri koulukunnissa. Klassisessa, alkuperäisessä pilatesmenetelmässä painettiin selinmakuulla ristiselkä alustaan, jolloin seurauksena oli lantion posteriorinen (taaksepäin) kallistus ja niin sanottu flat back (suora selkä).

Moderni pilatestekniikka korostaa lanneselän neutraaliasennon hallintaa. Myös pilatesharjoittelun asennon hallinnan perustekniikka - pitkä niska, hartiat alhaalla, rintakehä leveänä, normaali lannenotko sekä pidennys raajoissa ja selkärangassa - auttaa selän asennon hallinnassa jaoikeassa suoritustekniikassa. (15)

Selkäpotilaiden tehokkaassa ja turvallisessa pilatesharjoittelussa huomiotakiinnitetään sekä harjoitusten valintaan että suoritustekniikkaan. Vaikkakaan alkuperäinen, klassinen pilatestekniikka ei sovellu selkäpotilaille, siitä valikoidut, sovelletut ja muunnellut versiot huolellisesti ohjattuna ovat selkätutkimuksesta saadun tiedon mukaan todennäköisesti suositeltavia.

Tarvitaan vielä lisää tutkimuksia, jotta voitaisiin sanoa, minkä tyyppinen pilatesohjelma on toimiva epäspesifin selkäkivun kuntoutusmuoto.

 

Kirjoittaja

THM, ft, suunnittelija


Lähteet

(1) Suni J, Rinne M, Natri A et al. Control of the lumbar neutral zone decreases low back pain and improves self evaluated work ability - a 12 months randomized controlled study. Spine 2006;31:E611-620.

(2) Mc Gill S: The painfull and unstable lumbal spine: a foundation and approach for restabilization. In: Vleeming A, Mooney V, Stoeckart R (eds.): Movement, Stability & Lumbopelvic pain. Integration on research and therapy. Edinburgh: Churchill Livingstone, 2007.

(3) Smith E, Smith K: Pilates for rehabilitation. A guidebook to integrating Pilates in patient care. Minneapolis: OPTP, 2005.

(4) Kavcic N, Grenier SG, McGill SM . Determining the stabilizing role of individual torso muscles during rehabilitation exercises. Spine 2004;29:1254-1265.

(5) Hodges P. Transversus abdominis: a different view of an elephant. British Journal of Sports Medicine 2008;42:941-944

(6) Moseley G. Motor control in chronic pain: new ideas for effective intervention. In: Vleeming A, Mooney V, Stoeckart R (eds.): Movement, Stability & Lumbopelvic Pain. Integration on research and therapy. Edinburgh: Churchill Livingstone, 2007.

(7) Lin Y. Pilates på matta. Stockholm: Natur och Kultur, 2006.

(8) Latey P. Updating the principles of the Pilates method - Part 2. Journal of Bodyworkand Movement Therapies 2004;8:15-24.

(9) Hadipetrova A, Dimitrova E. The Pilates exercise method in treatment of patients with low back pain. 5th Interdisciplinary World Congress on Low Back & Pelvic Pain 2004, Melbourne, Congress Book:397-399.

(10) Rydeard R, Leger A, Smith D. Pilatesbased therapeutic exercise: effect on subjects with nonspecific chronic low back pain and functional disability: a randomized controlled trial. Journal of Orthopaedic and Sports Physical Therapy 2006;36(7):472-484.

(11) Donzelli S, Domenica F, Cova A et al. Two different techniques in rehabilitation treatment of low back pain: a randomized controlled trial. Europa medicophysica 2006;42:205-210.

(12) Gladwell V, Head S, Haggar M, Beneke R: Does a program of Pilates improve chronic non-specific low back pain? Journal of sport rehabilitation 2006;15:338-350.

(13) O`Brien N, Hanlon M, Meldrum D. Randomised, controlled trial comparing physiotherapy and Pilates in the treatment of ordinary low back pain. Physical Therapy Reviews 2006;11(3):224-225.

(14) Hodges P, Eriksson A, Shirley D, Gandevia S: Intra-abdominal pressure increases stiffness of the lumbal spine. Journal of Biomechanics 2005;38:1873-1880.

(15) Shedden M, Kravitz L. Pilates: A corrective system of exercise. ACSM 's Health & Fitness Journal 2007;5:7-12.

 

 

Edellinen muokkaus: 21.06.2011