Hyppää sisältöön

Kaatumispelko on yleistä kotona asuvien iäkkäiden keskuudessa – erityisesti heillä, joilla on toimintakykyä heikentäviä geriatrisia oireyhtymiä

Keskeinen sisältö

Kaatumisen pelko on yleistä iäkkään väestön keskuudessa. Vasta julkaistussa kaatumispelkoa kartoittaneessa tutkimuksessa mukana olleista iäkkäistä lähes 70 % raportoi pelkäävänsä kaatumista ja heistä noin joka kolmas ilmoitti rajoittavansa aktiviteetteja pelon vuoksi. Kaatumispelkoa esiintyi enemmän iäkkäillä, joilla oli myös jokin geriatrinen oireyhtymä, kuten gerastenia (useiden elinjärjestelmien toiminnan heikkeneminen), gerastenian esiaste tai sarkopenia (lihasmassan ja -voiman heikkeneminen). 

Kaatumispelko aiheuttaa merkittäviä negatiivisia vaikutuksia toimintakykyyn, elämänlaatuun, mielen hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Sitä tulisi aina arvioida geriatrisen arvioinnin yhteydessä ja niiden ikääntyneiden kohdalla, jotka ovat kaatuneet tai joilla on korkea kaatumisriski. 

Tausta

Kaatumisen pelko on yleinen ongelma maissa, joissa väestö ikääntyy nopeasti. Sillä on merkittäviä haitallisia seurauksia iäkkään toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Kaatumispelko ennustaa toiminnanvajautta, rajoittaa liikkumista, uhkaa itsenäisyyttä. Lisäksi se on yhteydessä muun muassa kaatumisiin, masennukseen ja kuolleisuuteen. Kaatumispelko on yleistä niillä iäkkäillä, jotka ovat kaatuneet. Sitä esiintyy kuitenkin varsin paljon myös niiden iäkkäiden joukossa, joilla ei ole kaatumishistoriaa. 

Aiempien tutkimusten mukaan kaatumispelon määrä ennustaa toimintakyvyn palautumista lonkkamurtumaleikkauspotilailla. Se on jopa kipua ja masennusta vahvempi ennustaja. Tiedetyistä negatiivisista vaikutuksista huolimatta kaatumispelkoa ei aina huomioida riittävästi geriatrisessa arvioinnissa. 

Kaatumispelko voi johtaa pelkoon liittyvään aktiivisuuden rajoittamiseen. Aktiivisuuden rajoittamisella puolestaan on yhteys mm. kävely- ja tasapaino-ongelmiin, toimintakyvyn vajauksiin ja kaatumisiin. 

Kaatumispelkoon johtavia tekijöitä on tutkittu, mutta edelleen tarvitaan lisää tutkittua tietoa sen riskitekijöistä ja syy-yhteyksistä. Väestön ikääntyessä myös gerastenian ja sarkopenian yleisyys kasvaa, mutta tietoa näiden yhteydestä kaatumispelkoon ja pelkoon liittyvään aktiivisuuden rajoittamiseen on vielä vähäisesti. 

Tutkimusasetelma

 Havainnoiva poikittaistutkimus. 

Tutkimusongelma

Tutkimuksessa haluttiin selvittää kaatumispelon ja pelkoon liittyvän aktiivisuuden rajoittamisen esiintyvyyttä kotona asuvien iäkkäiden keskuudessa. 

Lisäksi haluttiin tutkia kaatumispelon ja/tai pelkoon liittyvän aktiivisuuden rajoittamisen yhteyttä gerasteniaan, sarkopeniaan, kävelynopeuteen, puristusvoimaan, kognitiiviseen heikkenemiseen, masennukseen, sosiaaliseen eristäytymiseen, koettuun terveyteen ja näköongelmiin. 

Menetelmät

Tutkimuksen aineisto (n=493) koostui singaporelaisista kotona asuvista iäkkäistä, jotka olivat vähintään 60-vuotiaita elokuun 2017 ja syyskuun 2019 välisenä aikana. Rekrytointi tapahtui vapaaehtoisverkoston, seniorikeskusten ja ikääntyneiden ”puskaradion” kautta. Tutkimuksen poissulkukriteereiksi määriteltiin vakavat kognitiiviset häiriöt ja dementia. Tutkittavien keski-ikä oli 73 vuotta (± 8 SD) ja naisia heistä oli 79 %. Gerastenian tai sen esiasteen esiintyvyys tutkimusjoukossa oli 51 % ja sarkopenian 6 %. 

Tutkittavien kaatumispelkoa, pelkoon liittyvän aktiivisuuden rajoittamista ja kaatumishistoriaa kartoitettiin kysymyksillä: ”Pelkäättekö kaatumista?”, ”Oletteko koskaan rajoittanut aktiivisuutta pelon takia?” ja ”Kuinka monta kertaa olette kaatunut viimeisen vuoden aikana?”. Gerastenian, sarkopenian, sosiaalisen eristäytymisen, kognition, masennuksen, päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen, koetun terveyden ja kivun arviontiin käytettiin luotettavia mittareita (esim. FRAIL-Scale, SARC-F, MMSE). Lisäksi tutkittavilta testattiin kävelynopeutta, puristusvoimaa sekä näkökykyä. Monisairaiksi määriteltiin ne iäkkäät, joilla oli vähintään kaksi kroonista sairautta. 

Tilastollisia analyyseja varten tutkittavat jaettiin ryhmiin kaatumispelon ja pelkoon liittyvän aktiivisuuden välttämisen mukaan. Yhteyksiä arvioitiin vetosuhteen (odds ratio, OR) avulla. 

Päätulokset

Kaikista tutkittavista kaatumispelkoa esiintyi 69 %:lla ja heistä 38 %:lla oli lisäksi pelkoon liittyvää aktiivisuuden rajoittamista. Naisilla kaatumispelko oli miehiä yleisempää (73 % vs. 56 %). Kaatumispelon esiintyvyys oli suurempi niillä tutkittavilla, joilla oli sarkopenia (93 %) tai gerastenia tai gerastenian esiaste (76 %). Joka neljäs kaatumispelosta kärsivä oli kaatunut edeltävän vuoden aikana. Samoin joka kolmas heistä, jolla esiintyi pelkoon liittyvää aktiivisuuden rajoittamista. 

Masennusta esiintyi noin kolme kertaa enemmän niillä iäkkäillä, jotka pelkäsivät kaatumista ja yhdeksän kertaa enemmän niillä, jotka rajoittivat sen vuoksi aktiivisuuttaan verrattuna tutkittaviin, joilla ei ollut kaatumispelkoa. Sosiaalinen eristäytyminen oli yleisempää tutkittavilla, joilla oli pelkoon liittyvää aktiivisuuden rajoittamista. Lisäksi tutkittavat, joilla oli pelkoon liittyvää aktiivisuuden rajoittamista, kokivat terveytensä huonommaksi. Lisäksi heillä esiintyi seitsemän kertaa enemmän vaikeuksia päivittäisessä aktiivisuudessa ja kolme kertaa enemmän kohtalaista kipua verrattuna tutkittaviin, joilla ei ollut kaatumispelkoa. Myös hidas kävelynopeus, heikko puristusvoima ja näön ongelmat olivat yleisempiä tutkittavilla, joilla oli kaatumispelkoa ja siihen liittyvää aktiivisuuden rajoittamista. 

Kaatumispelolla havaittiin olevan yhteys gerasteniaan tai sen esiasteeseen, masennukseen, kaatumisten määrään viimeisen 12 kk:n aikana, käytössä olevien lääkkeiden määrään ja naissukupuoleen. Kaatumispelko ja pelkoon liittyvä aktiivisuuden rajoittaminen yhdessä olivat yhteydessä masennukseen ja sarkopeniaan. Tarkemmat tiedot kaatumispelkoon ja pelkoon liittyvään aktiivisuuden rajoittamiseen tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä olevista tekijöistä on koottu taulukkoon 1. 

  Kaatumispelko 
OR (95% CI) 
Kaatumispelko ja siihen liittyvä aktiivisuuden rajoittaminen 
OR (95% CI) 
Gerastenia tai sen esiaste 2.17 (1.26–3.73) — 
Sarkopenia — 8.13 (1.52–43.41) 
Masennus 4.90 (1.06–22.67)  5.17 (1.84–14.54) 
Kaatumisten lukumäärä/12 kk 2.13 (1.20–3.78) — 
Käytössä olevien lääkkeiden määrä 1.28 (1.03–1.59) — 
Naissukupuoli 3.54 (1.82–6.90) — 
Taulukko 1. Kaatumispelkoon ja pelkoon liittyvän aktiivisuuden rajoittamiseen tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä olevia tekijöitä.

Johtopäätökset

Kaatumispelon esiintyvyys kotona asuvilla singaporelaisilla iäkkäillä on suurta riippumatta siitä, onko heillä lisäksi pelkoon liittyvää aktiivisuuden rajoittamista vai ei. Erityisen yleistä kaatumisen pelko on niillä iäkkäillä, joilla on sarkopenia, gerastenia tai sen esiaste. Kaatumispelon ja pelkoon liittyvän aktiivisuuden rajoittamisen tunnistaminen on tärkeää, koska ne uhkaavat monin tavoin toimintakykyä, elämänlaatua, mielenterveyttä ja sosiaalisia suhteita. 

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi

Tutkimuksen tulokset eivät ole täysin yleistettävissä samanikäiseen väestöön, koska tutkittavat ovat itsenäisesti liikkuvia, kotona asuvia iäkkäitä. He olivat myös valikoituneet mukaan omasta halustaan osallistua tutkimukseen. Kaatumispelon ja pelkoon liittyvän aktiivisuuden välttämisen esiintyvyys saattaa tässä tutkimuksessa olla todellista esiintyvyyttä korkeampi, koska mukana ei ole iäkkäitä, joilla on vakavia kognitiivisia ongelmia. 

Tutkimuksen rajoituksena voidaan pitää sitä, että kaatumispelon ja pelkoon liittyvän aktiivisuuden välttämisen arviointiin käytettiin kahta kysymystä eikä yleisesti käytössä olevia mittareita (FES-I ja The Survey of Activities and Fear of Falling in the Elderly – SAFE). Lisäksi suurin osa tutkittavilta kerätystä tiedosta perustuu itseraportointiin, jossa harhaa saattaa aiheuttaa yli- tai aliraportointi ja asioiden mieleen palauttamisen vaikeudet. Poikittaistutkimusasetelma ei myöskään mahdollista syysuhteiden selvittämistä. 

Tulosten soveltaminen käytäntöön

Vaikka tuloksia ei suoraan voi yleistää suoraan suomalaisiin ikäihmisiin, kaatumispelko, gerastenia ja sarkopenia koskettavat suurta joukkoa ikääntynyttä väestöä myös Suomessa. Niiden tunnistaminen kuuluu terveydenhuollon tehtäviin. Hoitoprosessin tulisi olla monitahoinen ja moniammatillinen, jotta tarvittavat toimenpiteet liikkumis- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi toteutuvat. Kaatumispelon ja pelkoon liittyvän aktiivisuuden rajoittamisen ehkäisemiseksi olisi tärkeää toteuttaa moniosaisia interventioita, jotka sisältävät esimerkiksi monipuolista liikuntaharjoittelua, ravitsemusohjausta ja kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä. Lisää aiheeseen liittyvää tutkimusta tarvitaan, jotta voidaan arvioida väestötasolla tehtävän kaatumispelon arvioinnin vaikutuksia, syysuhteita ja interventioiden tehokkuutta. 

Referoitu tutkimus

Merchant RA (1,2), Chen MZ (1), Wong BLL (1), Ng SE (1), Shirooka H (1), Lim JY (2), Sandrasageran S (1), Morley JE (3). Relationship Between Fear of Falling, Fear-Related Activity Restriction, Frailty, and Sarcopenia. Journal of the American Geriatrics Society 2020 00:1-7. doi: 10.1111/jgs.16719. 

Tutkimuslaitos

1 Division of Geriatric Medicine, Department of Medicine, National University Hospital, Singapore, Singapore 
2 Department of Medicine, Yong Loo Lin School of Medicine, National University of Singapore, Singapore, Singapore 
3 Division of Geriatric Medicine, Saint Louis University School of Medicine, St Louis, Missouri, USA 

Avainsanat

kaatumisten ehkäisy, iäkkäät, kaatumispelko, gerastenia, sarkopenia 

Lyhennelmän laatija 
Anna-Maria Mansikka 
ft,TtM-opiskelija 

Jaa somessa:
Takaisin sivun yläreunaan