Henkilö makaa sohvalla

Paikallaanololla mittavat inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset

Liiallinen paikallaanolo lisää useiden sairauksien riskiä ja kasvattaa yhteiskunnan kustannuksia. Pienelläkin paikallaanolon pilkkomisella voi siten olla suuri merkitys.

Opetus- kulttuuriministeriön julkaiseman selvityksen mukaan suomalaiset aikuiset istuvat tai makaavat keskimäärin yhdeksän tuntia valveillaoloajastaan. Loput 15 tunnin valveillaolosta kuluvat seisomiseen (noin 2 tuntia) sekä eri tehoilla tapahtuvaan liikkumiseen (noin 4 tuntia). Vietämme siis yli puolet (60 %) valveillaoloajastamme paikallaan. Vaikka suositeltua enimmäismäärää päivittäiselle paikallaanololle ei toistaiseksi ole, paikallaanolon tauottamisella ja kokonaiskeston vähentämisellä on tutkimusnäytön perusteella suotuisa vaikutus sekä yhteiskunnalle muodostuviin kansansairauksien kustannuksiin että yksilön fyysiseen elämänlaatuun.

Jokainen voi vaikuttaa sairastumisriskiinsä

Viikoittaisesta liikkumisen määrästä huolimatta paikallaanolon on todettu olevan itsenäinen riskitekijä useille kansansairauksille. Esimerkiksi brittitutkimuksessa, jossa arvioitiin eniten ja vähiten paikallaan olijoiden sairastumisriskiä keskenään, havaittiin, että eniten paikallaan olevilla oli 88 % suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen verrattuna vähiten paikallaan olijoihin. Suolistosyövän osalta vastaava luku oli 30 % ja sydän- ja verisuonisairauksien osalta 14 %. Laskelmissa oli pyritty poissulkemaan vakioinnilla esimerkiksi iän, painon ja liikkumisen määrän vaikutus riskin suuruuteen.

Systemaattinen katsaus vuodelta 2018 osoitti lisäksi, että liiallinen paikallaanolo oli yhteydessä myös alhaisempaan fyysiseen elämänlaatuun. Tutkimuksessa tällä tarkoitettiin esimerkiksi selviytymistä erilaisista arkipäivän fyysisistä ponnistuksista. Paikallaanolon vähentäminen voi siten paitsi pienentää sairastumisriskiä, myös helpottaa jokapäiväisiä toimia.

Liiallinen paikallaanolo tulee kalliiksi

Paikallaanoloon liittyvät kansansairaudet lisäävät terveyspalveluiden käytöstä yhteiskunnalle muodostuvia kustannuksia. Paikallaanolon kustannuksista on kuitenkin toistaiseksi esitetty Suomessa vasta varovaisia laskelmia. Valtioneuvoston julkaisemassa liikkumattomuuden kustannuksia käsittelevässä raportissa tarkasteltiin väestötasolla lääkärin ja hoitajan vastaanottokäyntien yhteyttä paikallaanolon määrään sekä työssä että vapaa-aikana. Tutkimuksessa iän, ylipainon, tupakoinnin ja alkoholin käytön vaikutus huomioitiin vakioinnilla.

Työssä istumisella ja avoterveydenhuollon palveluiden käytöstä muodostuvilla kustannuksilla ei ollut tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Sitä vastoin vapaa-ajallaan yli kuusi tuntia vuorokaudessa istuvan henkilön avoterveydenhuollon käynneistä muodostuva kustannus oli vuodessa 34 % suurempi kuin korkeintaan kaksi tuntia vapaa-ajallaan istuvan henkilön (430 € vs. 575 €). Tarkasteltaessa runsaan vapaa-ajan paikallaanolon vuotuisia kustannuksia väestötasolla kertyisi vähentyneistä avoterveydenhuollon käynneistä säästöä noin 79 miljoonaa euroa vuodessa, mikäli kaikki yli kuusi tuntia vapaa-ajallaan istuvat vähentäisivät istumistaan korkeintaan kahteen tuntiin vuorokaudessa. Laskelma on kuitenkin todellisia paikallaanolon kustannuksia huomattavasti alhaisempi, koska mukana ei ole lääkehoidon, kuntoutuksen eikä perus- ja erikoissairaanhoidon vuodeosastohoidon kustannuksia.

Vastaavasti brittitutkimuksen mukaan paikallaanolon kustannukset muodostivat 1,2 % Iso-Britannian terveydenhuollon menoista. Mikäli prosenttiosuus olisi sovellettavissa Suomen terveydenhuollon menoihin, olisivat vuotuiset liiallisen paikallaanolon kustannukset maassamme 247 miljoonaa euroa. Teoriassa summa vastaa kooltaan rahamäärää, joka mahdollistaisi 18 sairaanhoitajan palkkaamisen vuodeksi Suomen jokaiseen kuntaan.

Paikallaanolon vähentäminen on kuitenkin realistinen tavoite. Toteuttamiskelpoisen siitä tekee se, ettei meidän tule olemassa olevan tutkimustiedon valossa täysin välttää paikallaanoloa. Jokainen askel merkitsee ja kaikki liikkuminen lasketaan – niinpä tärkeintä on, että pyrimme kaikin käytössämme olevin keinoin paikallaanolon vähentämiseen ja tauottamisen lisäämiseen.

Kirjoittaja
Päivi Kolu, tutkija, TtM, fysioterapeutti, UKK-instituutti

Lähteet

Boberska ym. Sedentary behaviours and health-related quality of life. A systematic review and meta-analysis. Health Psychol Rev 2018;12(2):195–210.

Heron L, O'Neill C, McAneney H, Kee F, Tully MA. Direct healthcare costs of sedentary behaviour in the UK. J Epidemiol Community Health 2019;73(7):625–629.

Husu ym. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:30.

Liikkumalla terveyttä – askel kerrallaan. Viikoittainen liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille. UKK-instituutti, 2019.

Matveinen P. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2017, Suomen virallinen tilasto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 15/2019.

Vasankari T, Kolu P, toim. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31, 2018

Vasankari T. Runsas istuminen lisää kuolemanriskiä. Suomen Lääkärilehti 2014;69(25–32):1871–1876.

 

 
5.5.2020
 

Yhteydenotto

puh. 03 282 9111 (vaihde)

info(a)ukkinstituutti.fi

 

 

Käyntiosoite

Kaupinpuistonkatu 1

33500 Tampere

 

 

Aukioloajat

Avoinna arkisin klo 8—16

(sopimuksesta myös muina aikoina)

© UKK-instituutti
Kaikki oikeudet pidätetään.