Uutinen

Riittääkö liikunnan edistäminen istumisen vähentämiseen?

13.10.2014 15.00

Keskeinen sisältö
Artikkelissa verrataan erilaisten aikuisten istumista vähentämään pyrkivien interventioiden vaikuttavuutta. Systemoidussa katsauksessa oli mukana 63 interventiota ja niistä 33 sisältyi myös meta-analyysiin. Osassa interventioista pyrittiin pelkästään lisäämään liikuntaa tai vähentämään istumista, osassa oli mukana molemmat tavoitteet. Vakuuttavin näyttö vaikutuksista saatiin interventioista, jotka kohdistuivat istumisen vähentämiseen joko yksinomaan tai liikunnan lisäämisen rinnalla. Liikunnan edistäminen yksinään ei riitä.

Tausta
Aikuiset viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan istuen tai makuuasennossa. Istuva elämäntyyli altistaa monille terveysriskeille, kuten painonnousulle, sydänsairauksille, diabetekselle, joillekin syöville ja ennenaikaiselle kuolemalle. Paljon istuvien kuolemanriski on suurentunut, vaikka he harrastaisivat säännöllisesti liikuntaa. Tehokkaiden keinojen löytäminen istumisen vähentämiseksi on siis tarpeen. Tähänastiset interventiotutkimukset ovat kuitenkin pääosin keskittyneet selvittämään keinoja liikunnan lisäämiseksi eikä tiedetä, vähentävätkö ne vai lisäävätkö istumista. Tutkimuksia pelkästään istumisen vähentämisestä on puolestaan vielä niukasti ja niiden tulokset ovat ristiriitaisia.

Tavoitteet ja menetelmät
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen interventio vähensi aikuisten istumista eniten: sellainen, jossa joko vain lisättiin liikuntaa tai vähennettiin istumista vai sellainen, joka sisälsi molempia. Asian selvittämiseksi tehtiin kirjallisuushaku aihetta koskevista tieteellisistä artikkeleista. Tarkasteluun valittiin 63 interventiota, joita koskevat artikkelit (n=65) oli julkaistu vuosina 2004-2014. Kaikissa interventioissa oli vertailuryhmä.

Aluksi kaikkien interventiotutkimusten laatu arvioitiin, minkä perusteella katsauksen osoittama näyttö voitiin luokitella vahvaksi, kohtalaiseksi, heikoksi tai erittäin heikoksi. Sen jälkeen tehtiin meta-analyysi, johon kelpuutettiin 33 sellaista interventiotutkimusta, joista voitiin analysoida interventio- ja vertailuryhmän välinen keskimääräinen ero päivittäisessä istumiseen käytetyssä ajassa. Kunkin intervention ryhmien väliselle istumisajan erolle laskettiin mittausmenetelmästä tai muuttujasta riippumaton standardiluku. Yksittäisistä interventioista saadut luvut yhdistettiin interventiotyypeittäin (pelkkä liikunta, pelkkä istuminen, molemmat) ja niistä laskettiin kokonaisvaikutus, joka ilmaistiin ryhmien välisenä erona keskimääräisessä päivittäisessä istumiseen käytetyssä ajassa. Lopuksi selvitettiin vielä interventiotyypeittäin satunnaistamisen, seuranta-ajan, mittausmenetelmän (objektiivinen/subjektiivinen) ja istumismuodon (työssä, tv:n ääressä jne.) merkitystä kokonaisvaikutukseen.

Tulokset
Laatuanalyysin perusteella 44 prosenttia interventiotutkimuksista oli heikkolaatuisia. Suurimpia ongelmia olivat tutkimusjoukon valikoituminen sekä se, että tutkittavia, toteuttajia ja arvioijia ei ollut sokkoutettu sen suhteen, keitä eri ryhmiin kuului ja mitkä tulokset koskivat mitäkin ryhmää. Istumisen vähentämiseen kohdistuneiden interventioidentutkimusjoukko oli homogeenisempi - pääosin toimistotyöntekijöitä - kuin muissa interventiotyypeissä.

Näytönastekatsauksessa oli 43 pelkästään liikuntaan, 8 pelkästään istumiseen ja 14 molempiin kohdistunutta artikkelia, joista istuminen vähentyi tilastollisesti merkitsevästi vastaavasti 14:ssä, kuudessa ja seitsemässä interventiossa. Meta-analyysin artikkeleista 20 liittyi pelkästään liikunnan lisäämiseen, 6 pelkästään istumisen vähentämiseen ja 7 molempiin. Näitä vastaavasti keskimääräinen päivittäinen istumisaika oli interventioryhmässä 19 minuuttia, 91 minuuttia ja 35 minuuttia vähemmän kuin vertailuryhmässä. Erot olivat samansuuntaisia riippumatta satunnaistamisesta, seuranta-ajasta, istumisen mittausmenetelmästä tai mitatusta istumismuodosta.
Interventioiden vaikuttavuuden näytön aste arvioitiin kohtalaiseksi; sitä heikensivät erityisesti tutkimustuloksiin liittyvät epätarkkuudet.

Tulosten soveltaminen käytäntöön
Tulokset viittaavat siihen, että istumista ei saada vähennettyä pelkästään liikuntaa edistämällä, vaan tarvitaan toimenpiteitä, jotka kohdistuvat kokonaan tai ainakin osittain suoraan istumiseen. Tämä on loogista ja auttaa muun muassa liikuntaneuvonnassa yksilökohtaisten tavoitteiden asettamisessa. Katsaus on kuitenkin vasta ensimmäinen laatuaan ja siihen sisältyy muutamia epäkohtia. Ensiksikin tutkimuksia, jotka kohdistuivat osittain tai pelkästään istumisen vähentämiseen oli selvästi vähemmän kuin liikunnan lisäämisen tutkimuksia. Toiseksi tutkimusjoukko oli istumisen tutkimuksissa liikkumistutkimuksia homogeenisempi, koska suurin osa niistä oli toteutettu toimistotyöpaikoilla. Tämä heikentää istumistutkimusten tulosten yleistettävyyttä muunlaisiin ihmisryhmiin ja toimintaympäristöihin ja aiheutti samalla sen, että istumistutkimukset eivät olleet täysin vertailukelpoisia liikkumistutkimuksiin nähden.

Referoitu tutkimus
Prince SA, Saunders TJ, Gresty K, Reid RD. A comparison of the effectiveness of physical activity and sedentary behavior interventions in reducing sedentary time in adults: a systematic review and meta-analysis of controlled studies. Obes Rev 2014 Aug 11. doi: 10.1111/obr.12215. [Epub ahead of print]

Lyhennelmän laatija
Minna Aittasalo, erikoistutkija dosentti, terveystieteiden tohtori

 

 

 

 
Edellinen muokkaus: 03.11.2014