Uutinen

Onko vanhainkotiasukkaiden värähtelyharjoittelulla vaikutusta?

2.12.2014 14.00

Vanhainkodeissa toteutetussa tutkimuksessa selvitettiin, tehostaako värähtelyharjoittelu tasapaino- ja voimaharjoittelun vaikutusta ikäihmisten fyysiseen toimintakykyyn ja kaatumisiin. Tutkimuksen harjoitteluohjelma paransi koehenkilöiden tasapainoa ja lihasvoimaa, mutta värähtelyharjoittelulla ei saatu mitään lisähyötyä. Ikäihmisten tasapainoa ja lihasvoimaa voidaan kuitenkin parantaa myös käyttämällä värähtelyharjoittelua itsenäisenä, nopeasti toteutettavana harjoittelumuotona.

Tausta
Väestön ikääntyessä fyysinen toimintakyky heikkenee ja kaatumisvammat lisääntyvät. Sen vuoksi tulisi kiinnittää huomiota sekä kotona että laitoksissa asuvien ikäihmisten kaatumisten ehkäisyyn. Laitoksissa asuvilla ikäihmisillä nämä haasteet ovat vielä suurempia.
Liikuntaharjoittelu on tunnetusti tehokas keino parantaa iäkkäiden tasapainoa ja lihasvoimaa. Koko kehon värähtelyharjoittelu (whole body vibration, WBV) on puolestaan nopeasti toteutettava harjoittelumuoto ja sen tiedetään useiden tutkimusten perusteella parantavan myös ikäihmisten tasapainoa ja lihasvoimaa. Värähtelyharjoittelua on kuitenkin harvoin verrattu toiseen harjoittelumuotoon, ja vanhainkotiasukkaiden värähtelyharjoittelututkimuksia on toistaiseksi tehty vain muutama.

Tavoitteet ja menetelmät
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, lisääkö tasapaino- ja lihasvoimaharjoittelu koko kehon värähtelyllä tehostettuna enemmän laitoksissa asuvien ikäihmisten tasapainoa ja lihasvoimaa kuin sama harjoittelu ilman värähtelyä ja onko tällä vaikutusta kaatumisiin.
Harjoittelu kesti kuusi viikkoa ja seuranta sen jälkeen kuusi kuukautta. Tutkimus toteutettiin rinnakkaisesti 10 vanhainkodissa Barcelonan alueella Espanjassa ja siihen osallistui 159 keski-iältään 82-vuotiasta henkilöä (107 naista ja 52 miestä), joilla ei ollut harjoittelua haittaavia esteitä, kuten polven tai lonkan tekoniveltä, sydäntahdistinta, vakavaa sydänsairautta, korkeaa valtimotukoksen riskiä tai jotain fyysistä tai kognitiivista harjoittelun estävää rajoitusta. Melkein puolet tutkimukseen valituista käytti jotain apuvälinettä ja 80 prosenttia heistä käytti useita lääkkeitä. Tutkittavat seulottiin kaikkiaan 1284:stä tutkimukseen mahdollisesti soveltuvan asukkaan joukosta.
Tutkimukseen valitut satunnaistettiin joko pelkkään tasapaino- ja voimaharjoitteluryhmään tai värähtelyharjoitteluryhmään, jossa samat harjoitteet tehtiin värähtelyharjoituslaitteen päällä seisten. Harjoituslaite synnytti pystysuuntaista 2-4 mm värähtelyliikettä 30-35 kertaa sekunnissa. Voima- ja tasapainoliikkeet olivat erilaisia kyykkyyn menoja, painonsiirtoja puolelta toiselle ja varpaillenousuja, osa silmät kiinni tehtynä. Harjoittelu tehtiin kolme kertaa viikossa ja kesti kokonaisuudessaan 30 minuuttia, josta värähtelyharjoittelua oli ensimmäisellä viikolla noin kolme minuuttia 30-45 sekunnin jaksoina ja viimeisellä viikolla noin kuusi minuuttia.
Tasapaino- ja voimamittaukset tehtiin ennen intervention aloitusta, kuuden viikon jälkeen sekä kuuden kuukauden kuluttua. Tasapainoa ja liikkumiskykyä arvioitiin Tinetti- ja TUG-testeillä ja lihasvoimaa tuolilta ylösnousutestillä. Myös maksimaalinen kävelynopeus mitattiin. Kaatumiset selvitettiin etenevillä kaatumispäiväkirjoilla.

Tulokset
Tinetti-testin staattista tasapainoa kuvaavan lukeman parannus oli merkitseviä molemmissa ryhmissä kuuden viikon ja kuuden kuukauden kohdalla, mutta ryhmien välillä ei ollut eroa. Sen sijaan Tinetti-testin dynaamista tasapainoa kuvaavan lukeman parannus ei ollut tilastollisesti merkitsevä eikä ryhmien välillä ollut eroa. Myöskään TUG-testin tulos ei parantunut merkitsevästi eikä ryhmien välillä ollut eroa. Tuolilta ylösnousuajat paranivat kummassakin ryhmässä, mutta ryhmien välillä ei ollut eroa.
Mielenkiintoinen havainto oli maksimaalisen kävelynopeuden vähäinen heikentyminen värähtelyharjoitteluryhmässä, kun taas pelkässä tasapaino- ja voimaharjoitteluryhmässä kävelynopeus parani jonkin verran. Ero oli kuitenkin sen verran pieni, että sillä ei ole käytännön merkitystä. Kuuden kuukauden aikana kaatui 35 henkilöä ja kaatumisia oli yhteensä 57, ryhmien välillä ei ollut eroa.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi
Tutkimus oli asetelmaltaan vahva satunnaistettu kontrolloitu interventiotutkimus, jossa mittaajat oli sokkoutettu ryhmän suhteen ja tutkittavien määrä oli kohtalaisen suuri. Kohderyhmän ominaisuudet huomioon ottaen harjoittelu toteutui hyvin: pudonneita oli selvästi alle 20 prosenttia ja kumpikin harjoittelu toteutui yli 70 prosenttisesti (vähintään 13 kertaa 18 mahdollisesta kerrasta) yli 70 prosentilla harjoittelijoista. Harjoitteluintervention kuuden viikon kesto oli kuitenkin varsin lyhyt, minkä vuoksi harjoitusvaikutukset eivät mahdollisesti tulleet esiin. Niin ikään tehollisen värähtelyharjoittelun kesto koko harjoitteluajasta oli korkeintaan viidennes, mutta toisaalta riittävä värähtelyharjoittelun vaikutusten aikaansaamiseksi.
On hyvä huomata, että vanhainkotiasukkaat muodostavat varsinkin terveytensä ja toimintakykynsä suhteen hyvin heterogeenisen joukon. Mitattujen suorituskykymuuttujien hajonnat olivat suuria, mikä on omiaan heikentämään tutkimuksen tilastollista voimaa löytää merkitseviä tuloksia, vaikka sellaisia olisi olemassa. Toisaalta ryhmien välistä eroa kuvaavat p-arvot olivat useimpien muuttujien kohdalla niin suuria (luokkaa noin 0.7), että todellisen ja kliinisesti merkitsevän harjoitusvaikutuksen olemassaolo on epätodennäköistä. Myös ns. nolla-kontrolliryhmän puute esti sen arvioinnin, mikä oli todellinen harjoitusvaikutus ja kuinka paljon havaitut muutokset johtuivat siitä, että tutkittavat oppivat muun muassa testien suorittamisen.

Tulosten soveltaminen käytäntöön
Tutkimusten mukaan värähtelyharjoittelu ei ole tavanomaista harjoittelua tehokkaampaa lihasvoiman ja tasapainon kehittämisessä. Lähtökohtaisesti kaikesta turvallisesta fyysisestä harjoittelusta on hyötyä vanhainkotiasukkaiden toiminta- ja liikkumiskyvylle. Värähtelyharjoittelun etuna voi pitää sen nopeaa toteuttamista ja oikein annosteltuna se on turvallista ja voi siksi tarjota varteenotettavan vaihtoehdon parantaa ikäihmisten, mukaan lukien laitosasukkaat, fyysistä toimintakykyä. Toisaalta värähtelyharjoitteluun tarvitaan harjoituslaite ja harjoittelulle on useita ikäihmisille yleisiä vasta-aiheita, kuten tekonivelet ja sydäntahdistimet. Nämä seikat epäilemättä rajoittavat värähtelyharjoittelun laajamittaista käyttöä ikäihmisten toimintakyvyn parantamisessa ja kaatumisten ennaltaehkäisyssä.
UKK-instituutissa on juuri saatu kerättyä tiedot vastaavanlaisessa tutkimuksessa (VÄREX) ja sen tulosten odotetaan antavan lisävalaistusta värähtelyharjoittelun hyödyistä ikäihmisten fyysisen toimintakyvyn parantamisessa ja kaatumisten ennaltaehkäisyssä.

Referoitu tutkimus
Sitjà-Rabert M, Martínez-Zapata MJ, Fort Vanmeerhaeghe A, Rey Abella F, Romero-Rodríguez D, Bonfill X. Effect of a whole-body vibration (WBV) exercise intervention for institutionalized older people: A randomized multicentre parallel clinical trial. J Am Med Dir Assoc 2014:(painossa)
Sitjà-Rabert M, Martínez-Zapata MJ, Fort Vanmeerhaeghe A, Rey Abella F, Romero-Rodríguez D, Bonfill X. Whole body vibration for older persons: an open randomized, multicentre, parallel, clinical trial. BMC Geriatr. 2011;11:89.

Lyhennelmän laatija
Harri Sievänen, dosentti, tekn. tohtori, tutkimusjohtaja, UKK-instituutti

 

 

 

 
Edellinen muokkaus: 05.05.2020