Uutinen

Toimintakyky ja liikkumisen pelko vaikuttavat selkäkivuista toipumiseen

26.5.2010 16.10

Tutkimusreferaatti

Hollannin armeijan henkilökunnalle toteutetun kolmen eri selkäinterventiotutkimuksen aineistot analysoitiin uudelleen. Tarkoituksena oli löytää tekijöitä, jotka parhaiten selittäisivät selkävaivoista toipumista. Näitä olivat alkumittauksissa todetut huono toimintakyky (Roland-Morris Disability Questionnaire scale, RMDQ) sekä liikkumisen pelko (fear of movement, Tampa Scale for Kinesiofobia Scale, TSK).

Tutkimusasetelma
Tutkimuksessa yhdistettiin ja analysoitiin kolmesta satunnaistetusta kliinisestä interventiotutkimuksesta saatua tietoa. Aiempiin tutkimuksiin oli osallistunut 273 pääosin miespuolista henkilöä (neljä naista). Tutkittavat olivat Hollannin armeijan palveluksessa ja heillä oli ei-akuuttia epäspesifistä selkäkipua.

Tausta
Epäspesifit selkäkivut paranevat usein nopeasti itsestään. Vaiva on kuitenkin uusiutuva ja voi muuttua pitkäaikaiseksi. Arviolta 80 prosenttia kaikista selkäsairauksien kustannuksista kohdentuu kymmenelle prosentille sairastuneista, joilla kipu kroonistuu ja toimintakyky heikentyy. On tärkeää tunnistaa kuntoutumistulokseen tai kivun pitkittymiseen vaikuttavia tekijöitä.

Tutkimusryhmä toteutti Hollannin armeijan palveluksessa oleville henkilöille kolme aiemmin raportoitua (2004-2008) interventiotutkimusta. Niissä selvitettiin 8-12 viikkoa kestäneiden liikuntainterventioiden vaikutuksia ei-akuuttiin, epäspesifiin selkäkipuun välittömästi interventioiden jälkeen ja kuuden kuukauden seurannassa. Toteutetut interventiot koostuivat
a) spesifeistä selän ojennussuuntaisista voimaharjoituksista, jotka toteutettiin joko voimaperäisesti (high-intensive) tai rauhallisemmin (low-intersive)
b) mobilisaatiosta
c) yleisestä fyysisestä harjoittelusta (general exercise therapy, usual care).

Harjoittelukertoja oli interventiosta riippuen 8-14. Interventioilla saavutettiin positiivisia tuloksia. Mikään harjoittelumuoto ei kuitenkaan ollut toista parempi tilastollisesti merkittävällä tavalla.

Tutkijat halusivat yhdistää tutkimusaineistot uudelleen analysointia varten. Heidän mielestään se oli mahdollista, koska eri tutkimuksissa tehtiin samoja mittauksia ja tutkimusten kohdejoukko oli melko homogeeninen. Tutkittavat olivat tulleet fysioterapiaan selkäkivun vuoksi. He olivat nuoria tai keski-ikäisiä miehiä, joiden työn fyysiset vaatimukset ja liikuntaa koskevat asenteet olivat melko samankaltaisia. Lisäksi eri tutkimusten sisäänotto- ja poissulkukriteerit olivat yhteneväiset.


Tutkimuksen tarkoitus

Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa

  • selkäpotilaisiin liittyviä yksilöllisiä tekijöitä
  • kipuun liittyviä tekijöitä
  • työhön liittyviä psykososiaalisia tekijöitä
  • psykologisia tekijöitä, joilla on ennustearvoa epäspesifistä selkäkivusta toipumiseen.


Menetelmät
Aiemmista interventiotutkimuksista saatu aineisto perustui kyselylomakepatteriin, joka koostui seuraavista osioista:
• koettu toimintakyvyn haitta (Roland-Morris Disability Questionnaire, RMDQ)
• kivun kesto alkutilanteessa
• kivun säteily alaraajoihin alkutilanteessa (kyllä/ei)
• liikkumisen pelko (fear of movement, Tampa Scale for Kinesiophobia TSK)
• psykologinen ahdistus (General Health Questionnaire)
• esimiehen ja työtovereiden sosiaalinen tuki (Job Content Questionnaire, käytettiin vain yhdessä interventiossa)
• fyysisen aktiivisuuden määrä

Interventioiden jälkeen saadut tulokset luokiteltiin kahteen luokkaan sen mukaan, olivatko selkäoireet parantuneet / lievittyneet vai ennallaan / pahentuneet. Aineistot yhdistettiin, ja logistisen regressiomallin avulla selvitettiin mahdollisia ennustavia tekijöitä, jotka selittäisivät selkäkivuista toipumista sekä lyhyellä että pitkällä ( 6 kk:n seuranta) aikavälillä.

Päätulokset
Alkutilanteessa koettu toimintakyvyn haitta (RMDQ) osoittautui kaikkein vahvimmaksi selkäkivusta toipumisen ennustajaksi sekä välittömästi intervention jälkeen (OR 3,98 verrattuna RMDQ-pistemäärään < 4) että 6 kk:n seurannassa (OR 4,22). Vahvimmin se tuli esiin RMDQ-pistemäärällä 8-11. Lisäksi alkutilanteen liikkumisen pelkoa kuvaava TSK-tulos oli vahvasti yhteydessä pitkällä aikavälillä tapahtuneeseen paranemiseen. Vähäisempiä yhteyksiä paranemiseen oli lyhyellä aikavälillä esimiehen sosiaalisella tuella sekä kivun kestolla, pitkällä aikavälillä työtovereiden sosiaalisella tuella sekä kivun säteilyllä alaraajaan.

Johtopäätökset
Toimintakyvyn haitta ja liikkumisen pelko ovat myös muissa tutkimuksissa osoittautuneet selkäkivusta toipumista ennustaviksi tekijöiksi. Kohtuullisen toimintakyvyn haitan (RMDQ 8-11) omaavilla oli parempi paranemisennuste parantua kuin vähäisemmän (RMDQ 4-7) tai korkeamman (RMDQ >11) pistemäärän saaneilla. Tämä selittyy osittain sillä, että alkutilanteessa kohtuullisia toimintakyvyn haittoja omaavat voivat parantaa toimintakykyään enemmän kuin vähäistä toimintakyvyn haittaa kokeneet. Toisaalta enemmän toimintakyvyn haittoja kokeneilla vaivojen taustalla voi olla vakavampi selkävamma, jonka parantuminen kestää kauemmin.

Selkäkivun aiheuttama toimintakyvyn haitta aleni kaikissa interventioissa, joiden tavoitteena oli fyysisen toimintakyvyn palauttaminen, ei niinkään kivun lievittäminen. Myös alkutilanteessa liikkumisen pelkoa kokeneet hyötyivät liikuntaharjoittelusta, vaikka interventioissa ei erityisesti pyritty vähentämään kivun ja liikkumisen pelkoa.

Alkutilanteen eri tekijät voivat selittää vain n. 30% epäspesifin selkäkivun kulusta, johon monet, yksilölliset tekijät vaikuttavat. Tutkijat toteavat epäspesifin selkäkivun kulun olevan kompleksinen prosessi, joka kattaa koko biopsykososiaalisen mallin kivusta ja toimintakyvyn haitasta.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi
Tutkimustuloksiin tulee suhtautua varauksella, koska aineisto perustuu satunnaistettuihin liikuntainterventiotutkimuksiin. Niitä ei alun perin suunniteltu selkäkivun kulkua ennustavien tekijöiden tunnistamiseen. Interventiotutkimuksissa ei ollut todellista kontrolliryhmää. Kaikki tutkimusten koehenkilöt harjoittelivat jollain tapaa, sekä interventioissa että työnsä puolesta, eivätkä he siten edusta tyypillistä perusterveydenhuollon potilasta. Tuloksia ei voi myöskään yleistää koskemaan muita ryhmiä, esim. naisia tai vähän liikkuvia istumatyötä tekeviä toimihenkilöitä.

Tulosten soveltaminen käytäntöön
Selkäpotilaiden liikuntaneuvontaa ja ohjausta toteuttavien ammattilaisten on tärkeää huomioida asiakkaan toimintakyvyn rajoitusten lisäksi liikkumisen pelko.

Referoitu tutkimus
Heimhout PH, Staal JB, Heymans MW, Harts CC, Hendriks EJ, de Bie RAPrognostic factors for perceived recovery or functional improvement in non-specific low back pain: secondary analyses of three randomized clinical trials (Epäspesifistä selkäkivusta toipumista tai toimintakyvyn parantumista ennustavat tekijät: kolmen satunnaistetun kliinisen tutkimuksen jälkianalyysi). European Spine Journal 2010 Apr;19(4):650-9.


Tutkimuslaitos/ tutkimuksen toteutuspaikka

VU University, Amsterdam ja Royal Netherlands Army, Department of Training Medicine and Training Physiology


Avainsanat

alaselkäkipu, ennustavat tekijät, toimintakyky, regressioanalyysi, toipuminen

Lyhennelmän laatija
Annika Taulaniemi, THM, ft, suunnittelija

 

 
Edellinen muokkaus: 05.05.2020