Uutinen

Osa iäkkäistä yli- tai aliarvioi kaatumisriskinsä

21.10.2010 11.07

Keskeinen sisältö:
Osa iäkkäistä joko yli- tai aliarvioi riskinsä kaatua. Huomattava kaatumispelko lisää myös hyvän fyysisen suorituskyvyn omaavien todennäköisyyttä kaatua. Sen sijaan kaatumisriskin aliarvioimiseen liittyvä positiivinen elämänasenne sekä sosiaalisesti ja fyysisesti aktiivinen elämäntapa saattaa jossain määrin suojata kaatumisilta. Iäkkään kaatumisriskiä arvioitaessa onkin tärkeää sekä mitata fysiologinen kaatumisriski että kartoittaa koettua kaatumispelkoa.

Tausta:
Kaatumispelko lisää kaatumisriskiä ja vaikuttaa iäkkään elämänlaatuun ja itsenäiseen selviytymiseen. Kaatumispelko on myös selkeästi yhteydessä heikentyneeseen tasapainoon ja liikkumiskykyyn. Usein oletetaan, että ihmiset pystyvät varsin tarkasti arviomaan riskiään kaatua. Samoin arvellaan, että koettu kaatumispelko perustuu ihmisen rationaaliseen arvioon omasta toimintakyvystään ja sen rajoituksista. Pelko voi kuitenkin olla myös irrationaalista - joko yli- tai alimitoitettua. Liiallinen kaatumispelko voi rajoittaa turhaan fyysistä ja sosiaalista toimintaa ja heikentää siten iäkkään fyysistä toimintakykyä ja elämänlaatua entisestään. Toisaalta yltiöpäisen pelottomuuden ja omien kykyjen yliarvioimisen voisi kuvitella aiheuttavan vaaratilanteita, ja siten lisätä kaatumisia. Sitä, kuinka yleistä tällainen irrationaalinen kaatumispelko on, ei tiedetä.

Tutkimusongelma(t):
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten yleistä iäkkäiden irrationaalinen kaatumispelko on sekä tarkastella siihen liittyviä tekijöitä.

Tutkimusasetelma:
Prospektiivinen kohorttitutkimus (n=500)

Menetelmät:
Tutkittavina oli viisisataa 70-90-vuotiasta australialaista (kohortti, keski-ikä 77.9 vuotta, 54% naisia). Kaatumisia ja kaatumisvammoja seurattiin vuoden ajan kuukausittaisten kyselyjen avulla. Kaatujiksi määriteltiin ne henkilöt, jotka joko kaatuivat ainakin kerran niin, että kaatumisesta aiheutui vammoja tai vähintään 2 kertaa niin, ettei kaatumisesta seurannut vammoja.

Lähtötilanteessa kartoitettiin tutkittavien fysiologinen kaatumisriski fyysistä suorituskykyä mittaavalla PPA-testistöllä (Physiological Profile Assessment) sekä koettu kaatumisriski FES-I - kaatumispelkokyselyllä (Falls Efficacy Scale International). Lisäksi tutkittaville tehtiin laaja-alainen lääkärintarkastus, ja he osallistuivat erilaisiin kognitiivisia, psyykkisiä ja fyysisiä osatekijöitä mittaaviin testeihin sekä täyttivät elämänlaatua ja fyysistä aktiivisuutta kartoittavat kyselyt.

CART-analyysin (Classification and regression tree analysis) avulla tutkittavat jaettiin fysiologisen ja koetun kaatumisriskin suhteen neljään ryhmään:
1) alhainen fysiologinen ja alhainen koettu kaatumisriski eli "tarmokkaat" ("vigorous", n=144, 29 %)
2) alhainen fysiologinen, mutta korkea koettu kaatumisriski eli "huolestuneet" ("anxious", n=54, 11 %)
3) korkea fysiologinen ja korkea koettu kaatumisriski eli "tiedostavat" ("aware", n=202, 40 %)
4) korkea fysiologinen, mutta alhainen koettu kaatumisriski eli "stoalaiset" ("stoic", n=100, 20 %)

Päätulokset:
Sekä fysiologisesti mitattu että tutkittavien itsensä kokema korkea kaatumisriski olivat itsenäisiä ja yhtä tärkeitä kaatumisen riskitekijöitä.

Vaikka enemmistö tutkittavista näytti arvioivan kaatumisriskinsä yhtenevästi fysiologisesti mitatun riskin kanssa ("tarmokkaat" ja "tiedostavat"), oli kolmasosalla kuitenkin arviossaan selkeää ristiriitaa. "Huolestuneet" kokivat huomattavaa kaatumispelkoa, vaikka heidän fyysinen suorituskykynsä ei tähän näyttänyt antavan aihetta. "Stoalaiset" taas eivät heikosta suorituskykytestituloksesta huolimatta juurikaan kokeneet kaatumispelkoa.

Verrattuna "tarmokkaisiin" huomattavaa kaatumispelkoa kokevilla "huolestuneilla" oli mm. enemmän masennusoireita, neuroottisia persoonallisuuspiirteitä sekä toiminnan ohjauksen vaikeuksia. "Stoalaiset" sen sijaan säilyttivät fyysisen ja sosiaalisen aktiivisuuden sekä positiivisen elämänasenteen paremmin kuin "tiedostavat". Asenne näytti myös suojaavan kaatumisilta: "stoalaiset" kaatuivat enemmän kuin "tarmokkaat", mutta vähemmän kuin "huolestuneet" tai "tiedostavat".

Johtopäätökset:
Osa iäkkäistä ihmisistä joko yli- tai aliarvioi riskinsä kaatua. Itse koetun ja fysiologisesti mitatun kaatumisriskin erot näyttäisivät johtuvan pääsääntöisesti psykologisista tekijöistä. Koetun ja mitatun kaatumisriskin ristiriitaisuus vaikuttaa iäkkään todennäköisyyteen kaatua. Niinpä kaatumisriskiä arvioitaessa onkin tärkeää sekä mitata fysiologinen kaatumisriski että kartoittaa iäkkään kokemaa kaatumispelkoa.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi:
Tutkimus on varsin laaja prospektiivinen kohorttitutkimus, joka soveltuu hyvin asian tutkimiseen. Tutkimuksesta poisjääneitä on huomattavan vähän (1,2 %).
Lähtötilanteessa tehdyt testit ovat varsin kattavat. Myös iäkkäiden kokeman kaatumisriskin arviointiin käytetty FES-I on tällä hetkellä luotettavin kaatumispelkoa useissa eri toiminnoissa kartoittava kysely (hyvä reliabiliteetti ja validiteetti).

Fysiologisen kaatumisriskin arvioimiseen käytetty PPA-testistö on varsin toimiva fyysistä suoritus- ja toimintakykyä mittaava testistö. Sen on todettu ennustavan 75 %:n tarkkuudella kotona-asuvien iäkkäiden toistuvia kaatumisia seuraavan vuoden aikana. Vaikka testistö mittaa keskeisiä kaatumisiin liittyviä fysiologisia riskitekijöitä eli tasapainoa, lihasvoimaa, näköä, reaktionopeutta ja asento- ja liiketuntoa, on tarpeen miettiä onko jokin osa-alueita kuitenkin jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Tutkijat itse pohtivat, että PPA-testistö ei ehkä kyennyt tunnistamaan varsinkaan "huolestuneiden" dynaamisen tasapainon heikentymistä. Tämä on varsin mahdollista, sillä testistössä on käytössä vain staattista tasapainoa mittaava testi (huojunta). Tulkintaa tukee myös "huolestuneiden" yllättävän huono selviytyminen yksittäisessä koordinaatiota mittaavasta testistä.
Jatkossa on syytä tutkia, onko vastaava ristiriita koetussa ja fysiologisesti mitatussa kaatumisriskissä nähtävissä myös muilla fyysisen suoritus- ja toimintakyvyn mittareilla.

Tulosten soveltaminen käytäntöön:
Iäkkäiden kaatumisriskiä arvioitaessa on tärkeää paitsi mitata fyysistä suorituskykyä ja eri aistijärjestelmien toimintaa, myös kartoittaa henkilön koettua kaatumispelkoa. Koetun ja fysiologisesti mitatun kaatumisriskin ristiriita on syytä huomioida kaatumisten ehkäisyssä. Kaikki eivät siis hyödy samanlaisista toimenpiteistä. Niinpä "huolestuneiden" on tarpeen kiinnittää huomiota itsetunnon ja liikkumisvarmuuden löytymiseen sekä pyrkiä vähentämään psyykkisiä oireita, kuten masennusta, esimerkiksi kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla. "Stoalaiset" taas hyötyvät erityisesti tasapainoa ja lihasvoimaa parantavasta liikuntaharjoittelusta. "Tiedostaviin" kannattanee soveltaa liikuntaharjoittelua ja käyttäytymisterapiaa yhdistävää näkökulmaa.

Referoitu tutkimus:
Delbaeare K, Close JCT, Brodaty H, Sachdev P, Lord SR. Determinants of disparities between perceived and physiological risk of falling among elderly people: cohort study
British Medica Journal 2010;341:c4165, doi:10.1136/bmj

Tutkimuslaitos:
University of New South Wales, Randwick, Sydney, Australia, Ghent University, Belgium and Prince of Wales Hospital, Randwick, Australia

Avainsanat:
Iäkkäät, kaatumiset, kaatumisriski, kaatumispelko

Lyhennelmän laatija:
Saija Karinkanta TtM, ft, tutkija, UKK-instituutti

 

 

 
Edellinen muokkaus: 05.05.2020