Uutinen

Vanhempien ympäristöpelot lasten liikkumisen rajoittajina

29.11.2010 10.15

Keskeinen sanoma
Vanhemmat voivat rajoittaa lastensa liikkumista kokemiensa lähiympäristön riskien vuoksi. Erityisesti nuorempien lasten ja teini-ikäisten tyttöjen koulupäivän ulkopuolinen liikunta voi siksi vähentyä.

Tausta
Viime vuosina on tutkittu ympäristöön liittyvän turvattomuuden tunteen vaikutuksia aikuisten liikkumiseen. Vähemmän on selvitetty vanhempien kokemien ympäristöriskien ja -pelkojen yhteyttä lasten omaehtoiseen liikuntaan ja sen rajoittamiseen. Jos lasten ulkona viettämä aika rajoitusten vuoksi vähenee, niin todennäköisesti myös lasten fyysinen kokonaisaktiivisuus pienenee.

Tutkimuskysymykset
Tutkimus selvitti
1. millä tavoin vanhemmat rajoittavat lastensa jalkaisin tai pyörällä kulkemista ja muuta liikunta-aktiivisuutta kouluajan ulkopuolella
2. miten vanhempien asettamat rajoitukset ovat yhteydessä lasten fyysisen aktiivisuuden eri muotoihin
3. ovatko vanhempien kokemat lähiympäristön riskit ja heidän lapsiinsa kohdistamat liikkumisen rajoitukset yhteydessä toisiinsa.

Tutkimusaineisto ja menetelmät
Tutkimukseen osallistui 170 australialaista 10-11-vuotiasta lasta (poikia 51 %) ja 270 15-17-vuotiasta nuorta (poikia 43 %) 19 koulusta Melbournen alueelta. Tiedot kerättiin vuonna 2006 kyselyillä koululaisilta ja heidän vanhemmiltaan. Suurin osa (87 %) vastanneista vanhemmista oli äitejä.

Lasten ja nuorten matkaliikkumista ("active transport") mitattiin kysymällä, montako kertaa viikossa he kulkivat kävellen tai pyöräillen 15:een eri kohteeseen, kuten kouluun, vapaa-ajan keskuksiin ja kauppoihin. Koulupäivän ulkopuolisen liikunnan mittaamisessa käytettiin liikeanturia, jota tutkimukseen osallistujat pitivät seitsemän peräkkäistä päivää.

Vanhempien lapsiinsa kohdistamaa rajoittavaa käyttäytymistä arvioitiin 14 väittämällä, joista puolet mittasi lähinnä kieltoja, esim. "En salli lapseni olla ulkona pimeän tultua". Puolet mittasi valvontaa ja suojelua, esim. "Lapseni ei saa kävellä/pyöräillä asuinympäristössämme ilman valvontaa". Vanhempien kokemaa ympäristöriskiä selvitettiin kysymällä, miten todennäköisenä vanhemmat pitävät sitä, että lapsi joutuu vuoden aikana ikävyyksiin vieraan henkilön kanssa ja joutuu katua kävellen/pyöräillen ylittäessään auton töytäisemäksi kodin lähiympäristössä.

Päätulokset
Vanhemmat rajoittivat molemmissa ikäryhmissä enemmän tyttöjen kuin poikien ulkona liikkumista etupäässä kielloilla. Nuoremmalle ikäryhmälle vanhempien asettamat rajoitukset olivat yleisempiä kuin vanhemmalle ikäryhmälle. 15-17-vuotiaiden tyttöjen liikkumisen rajoittaminen oli vahvimmin yhteydessä riskeihin, joita vanhemmat liittivät lähiympäristöönsä.

Nuorimpien poikien vapaa-ajan liikuntaa rajoitettiin valvonnalla erityisesti viikonloppuisin. Vanhimpien tyttöjen liikuntarajoitukset ja -kiellot ajoittuivat iltatunteihin. Vain 15-17-vuotiaiden poikien liikkumiselle ei asetettu rajoituksia, jotka olisivat vaikuttaneet liikkumisen määrään.

Johtopäätökset
Vanhempien asettamat rajoitukset vähentävät erityisesti lasten ja nuorten tyttöjen aktiivista arkiliikuntaa ja koulupäivän ulkopuolista ripeää liikuntaa. Nuorten liikkumisreviirin laajentuessa tytöille asetetaan liikkumisrajoituksia, joihin vaikuttavat vanhempien kokemat ympäristöön liittyvät riskit ja pelot. Sen sijaan yli 15-vuotiaat pojat ovat jo vanhempien rajoitusten ulkopuolella ja saavuttavat suuremman vapauden itsenäiseen liikkumiseen aikaisemmin kuin tytöt.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi
Pienestä havaintomäärästä huolimatta tutkimuksen vahvuus oli, että kahteen eri ikäryhmään kuuluvia tyttöjä ja poikia tarkasteltiin erikseen. Objektiivisesti mitattu liikunta-aktiivisuus ja arkiliikkumisen huomioon ottaminen lisäsivät tulosten mielenkiintoa. Tutkimuksen rajoituksia olivat poikkileikkausasetelma, joka esti syy-yhteyksien ja muutosten päättelyn sekä tutkimuksen sijoittuminen yksinomaan suurkaupunkiympäristöön. Lisäksi vanhempien, pääasiassa äitien kokemat riskit ja pelot oli arvioitu kovin kapeasti.

Tulosten hyödynnettävyys
Tulokset ovat hyödyksi, kun pyritään parantamaan fyysisen elinympäristön koettua turvallisuutta, joka ei välttämättä käy yksiin ns. objektiivisen turvallisuuden kanssa. Asukaslähtöinen yhdyskuntasuunnittelu voi edistää lasten ja nuorten liikkumista rakennetussa ympäristössä mm. siten, että se vähentää vanhempien todellisia tai kuviteltuja pelkoja ja niistä johtuvia lasten liikunnan rajoituksia.

Referoitu tutkimus
Otsikko: Are children and adolescents less active if parents restrict their physical activity and active transport due to perceived risk?
Tekijät: Carver A, Timperio A, Hesketh K, Crawford D
Lähde: Social Science & Medicine 2010;70:1799-1805
Tutkimuslaitos: Deakin University, Australia

Avainsanat:
lapset, nuoret, vanhemmat, liikunta, koettu riski, liikunnan rajoittaminen

Lyhennelmän laatija
Olavi Paronen, erikoistutkija, UKK-instituutti

 

 

 

 
Edellinen muokkaus: 03.11.2014