Uutinen

Askellusharjoittelulla voidaan jopa puolittaa ikäihmisten kaatumiset

10.2.2016 10.00

Esiteltävässä tutkimusyhteenvedossa selvitettiin, miten askellusharjoittelu vaikuttaa yli 60-vuotiaiden henkilöiden kaatumisiin ja kaatumisten riskitekijöihin. Analyysin perusteella askelharjoittelun avulla on mahdollista vähentää ikäihmisten kaatumisia varsin tehokkaasti.

Uutinen lyhyesti: Terveysliikunta NYT -verkkolehdessä

Taustaa
Ikäihmisten kaatumiset ovat maailmanlaajuisesti vakava ja kasvava ongelma. Suomessa kaatumisten seurauksena kuolee nykyisin yli 1000 henkilöä vuosittain, noin 1800 saa vakavan päävamman ja noin 7000 lonkkamurtuman. Kymmenet tuhannet muut saavat muita murtumia tai vammoja. Lähes puolet yli 75-vuotiaiden kaatumisista aiheuttaa vamman, joka edellyttää jonkin asteista hoitoa.

Kohonneen kaatumisriskin taustalla on usein syystä tai toisesta heikentynyt fyysinen toimintakyky. Fyysistä toimintakykyä voi ylläpitää ja jopa parantaa tarkoituksenmukaisella liikuntaharjoittelulla. Voima- ja tasapainoharjoittelun yhdistelmä on tehokas keino vähentää ikäihmisten kaatumisia ja erityisesti kaatumisten aiheuttamia hoitoa vaativia vammoja. Yksi tasapainoharjoittelun muoto on askellusharjoittelu, joka voidaan kohdistaa toimintakyvyn niihin osa-alueisiin, joita tarvitaan turvalliseen liikkumiseen. Samoin harjoittelussa voidaan keskittyä yllättävissä tilanteissa, kuten liukastuessa, tarvittavien (tietoisten tai refleksiivisten) nopeiden korjausliikkeiden tai painonsiirtojen tekemiseen.

Tavoitteet ja menetelmät
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää askellusharjoittelun vaikutukset kaatumisten riskitekijöihin ja kaatumisiin yli 60-vuotialla. Systemoitua kirjallisuuskatsausta ja meta-analyysia varten haettiin tutkimusjulkaisuja useista tietokannoista sekä julkaisujen viiteluetteloista. Tarkasteluun otettiin mukaan englannin kielellä julkaistut kontrolloidut interventiotutkimukset, joissa oli raportoitu askellusharjoittelun vaikutuksia kaatumisiin ja/tai johonkin mitattuun muuttujaan (esim. reaktioaika, kävelynopeus, tasapaino, lihasvoima), joka kuvaa fyysistä toimintakykyä.
Askellusharjoittelulla tarkoitettiin sellaista kävellen tehtyä harjoittelua, jossa henkilö joutui mukauttamaan askeleensa ympäristön haasteisiin. Harjoitteluun kuuluivat esimerkiksi: määrätyn kohteen päälle astuminen tietyssä järjestyksessä, askelkuvion tekeminen tietoisesti liikkuen, esteen ylittäminen ja ulkoinen horjautus liikkuvalla alustalla käveltäessä. Perinteiset liikuntatutkimukset (esim. kävely, tanssi tai taiji) suljettiin pois analyysista.

Päätulokset
Kirjallisuushaku tuotti kaikkiaan 633 artikkelia, joista valintakriteerien jälkeen jäi jäljelle 16 tutkimusta varsinaisiin analyyseihin. Seitsemässä tutkimuksessa arvioitiin askellusharjoittelun vaikutuksia kaatumisiin ja niissä oli tutkittavia yhteensä 660. Harjoitusvaikutuksia toimintakykyä kuvaaviin erilaisiin muuttujiin arvioitiin vaihtelevasti ja tutkittavien kokonaismäärät vaihtelivat välillä 36-416.
Meta-analyysi osoitti, että askellusharjoittelu puolitti sekä kaatumiset että kaatujien osuuden tutkittavista. Vastaavat riskisuhteet olivat 0,48 ja 0,51. Harjoituksella oli merkitsevä vaikutus reaktioaikaan, TUG-testin aikaan ja tasapainoa kuvaavaan yhden jalan seisonta-aikaan. Lihasvoimassa (polven ojennusvoima ja tuolista ylösnousutestiin) ei sen sijaan havaittu tilastollisesti merkitsevää harjoitusvaikusta.

Johtopäätökset
Askellusharjoittelun avulla on mahdollista vähentää yli 60-vuotiaden kaatumisia varsin tehokkaasti - kaatumisten esiintyminen voi jopa puolittua. Ikäihmisten varmemman liikkumisen taustalla ovat todennäköisesti harjoittelun seurauksena parantuneet reaktioaika, kävelykyky ja tasapaino.

Tutkimuksen arviointi ja tulosten soveltaminen käytäntöön
Tutkimuksen tulokset perustuivat huolellisesti ja asianmukaisesti tehtyyn systemoituun kirjallisuuskatsaukseen ja meta-analyysiin. Askellusharjoittelu vähensi kaatumisia varsin johdonmukaisesti ja tutkittavien kokonaismäärä oli suuri, mikä vahvistaa löydöksen luotettavuutta. Niin ikään harjoitusvaikutus reaktioaikaan oli selvä. Muissa fyysistä toimintakykyä kuvaavissa muuttujissa oli enemmän vaihtelua tutkimusten välillä, ja tutkittavien määrät olivat osassa tutkimuksia pieniä. Vaikka tilastollisesti merkitsevää vaikutusta lihasvoimaan ei havaittu, niin tätä ei pidä tulkita suoraviivaisesti. On mahdollista, että tutkittavien lihasvoima oli jo kohtuullisen hyvällä tasolla, jolloin askellusharjoittelu ei varsinaisesti pystynyt lisäämään lihasvoimaa. Harjoitusvaikutukset näkyivät ensisijaisesti harjoittelijoiden kykynä tuottaa nopeita liikkeitä, jotka ovat tärkeitä pystyssä pysymisen kannalta.
Suuri osa meta-analyysissä tarkastelluista tutkimuksista oli tehty pienissä tutkimusjoukoissa, osa harjoitteluinterventioista kesti vain lyhyen ajan ja harjoitteluohjelmien sisällöt vaihtelivat. Laadukkaita lisätutkimuksia luonnollisesti tarvitaan, jotta harjoitusvaikutukset myös fyysisen suorituskyvyn eri osa-alueisiin voidaan varmentaa. Myös askellusharjoittelun mahdollisesta kyvystä estää vammoja aiheuttavia kaatumisia tarvitaan lisätietoa. Joka tapauksessa näyttö askellusharjoittelun kaatumisia estävästä vaikutuksesta ikäihmisillä on varsin lupaava.
Askellusharjoittelua eri muodoissaan kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää osana monipuolista tasapainoharjoittelua. Se tarjoaa varteenotettavan keinon parantaa ikäihmisten fyysistä toimintakykyä sekä vähentää kaatumisia.


Referoitu tutkimus
Okubo Y, Schoene D, Lord SR. Step Training improves reaction time, gait and balance and reduces falls in older people: a systematic review and meta-analysis. Br J Sports Med, Published Online First Jan 8, 2016, doi:10.1136/bjsports-2015-095452

Tutkimuslaitos
Falls and Balance Research Group, Neuroscience Research Group Australia, School of Public health and Community Medicine, University of New South Wales, Sydney, Australia
The Japan Society for the Promotion of Science, Tokyo, Japan
Institute for Biomedicine of Aging, Friedrich-Alexander University Erlangen-Nurnberg, Nuremberg, Germany

Lyhennelmän laatija
Harri Sievänen, tutkimusjohtaja, dosentti, tekniikan tohtori, UKK-instituutti

 

 

 

 

 

 

 
Edellinen muokkaus: 05.05.2020