Uutinen

Värähtelyharjoittelu parantaa ikäihmisten liikkumiskykyä

27.4.2012 11.53

Keskeinen sisältö
Lihasvoimaa ja tasapainoa kehittävällä liikuntaharjoittelulla pystyttäisiin vähentämään ikääntyvien kaatumisriskiä, mutta erityisesti huonokuntoisten vanhusten voi olla vaikeata toteuttaa kyllin tehokasta liikuntaharjoittelua. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voisiko värähtelyharjoittelulla parantaa heikkokuntoisten iäkkäiden toimintakykyä sekä vähentää heidän kaatumispelkoaan.
Tutkimuksessa värähtelyharjoittelu paransi tuolilta ylösnousua sekä kävelynopeutta merkittävästi. Lisäksi harjoittelu paransi koehenkilöiden tasapainoa ja vähensi kaatumispelkoa. Harjoittelun loputtua vaikutukset kuitenkin hävisivät melko nopeasti.
Tutkimuksesta ei kuitenkaan selviä, voisiko nopeasti toteutettava värähtelyharjoittelu sellaisenaan ilman muuta liikuntaharjoittelua parantaa heikkokuntoisten iäkkäiden henkilöiden toimintakykyä.
Käynnissä oleva UKK-instituutin VÄREX-tutkimus antaa vastauksen myös tähän kysymykseen. Suurin este ikääntyneiden värähtelyharjoittelun laajalle toteuttamiselle ovat sitä rajoittavat monet vasta-aiheet - mm tekonivelet ja sydäntahdistimet ovat yleisiä ikäihmisillä.

Tausta
Iän myötä heikentyvä toimintakyky on yksi suurimmista kaatumisen vaaraa lisäävistä tekijöistä. Monipuolisella liikuntaharjoittelulla voidaan kohentaa ikääntyvien lihasvoimaa ja tasapainoa sekä pienentää heidän kaatumisriskiään. Huonokuntoisimmilla vanhuksilla riittävän tehokkaan liikuntaharjoittelun toteuttaminen saattaa olla kuitenkin haasteellista. Erityisellä laitteella tehtävä värähtelyharjoittelu voi tarjota tähän tilanteeseen hyvän vaihtoehdon. Tämänhetkinen tieteellinen näyttö värähtelyharjoittelun kyvystä parantaa iäkkäiden tasapainoa ja lihasvoimaa on varsin johdonmukaista, mutta varsinkin heikkokuntoisilla ikäihmisillä värähtelyharjoittelua on tutkittu vielä vähän.

Tutkimusongelma(t)
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko värähtelyharjoittelulla mahdollista parantaa heikkokuntoisten ikäihmisten toimintakykyä. Erityisesti haluttiin tutkia, voiko värähtelyharjoittelu lisätä tehokkaaksi tiedetyn tasapaino- ja voimaharjoittelun vaikututusta tasapainoon ja liikuntakykyyn sekä vähentää kaatumispelkoa.

Tutkimusasetelma
Yksöissokkoutettu, satunnaistettu kontrolloitu kahdeksan viikon kestoinen liikuntainterventio (RCT) ja puolen vuoden seurantatutkimus

Menetelmät
Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat iäkkäät henkilöt, joilla oli todettu kohonnut kaatumisriski ja jotka olivat sen vuoksi saaneet lähetteen täsmällisempään kaatumisriskin arviointiin ja sen perustelleella tehtävään yksilölliseen interventioon. Tähän tutkimukseen soveltui henkilö, jonka ei katsottu pystyvän turvallisesti tekemään ja sitoutumaan intensiiviseen voima- ja tasapainoharjoitteluun ja jolla ei ollut dementiaa tai värähtelyharjoittelua estäviä tekijöitä (mm. tekonivel ja huimaus). Kaikkiaan 77 keski-iältään 81-vuotiasta miestä (N = 25) ja naista (N = 52) satunnaistettiin kahteen ryhmään: liikuntaryhmään ja ryhmään, joka teki liikuntaharjoitteiden lisäksi värähtelyharjoittelua.

Kahdeksan viikon liikuntainterventio muodostui nousujohteisesta, kolme kertaa viikossa tehtävästä tunnin kestoisesta harjoittelusta, joka sisälsi voima- ja tasapainoharjoituksia sekä toiminnallisia liikkuvuusharjoitteita. Värähtelyharjoitusryhmä teki liikuntaharjoittelun päätteeksi vielä 5 x 1 minuutin värähtelyharjoittelun levyllä seisten, polvet kevyesti koukussa.

Tutkimuksen vaikutukset mitattiin toiminnallisella tuolilta ylösnousu ja kävely -testillä (TUG). Tämän lisäksi mitattiin 6 metrin kävelynopeus, tehtiin Bergin tasapainotesti ja kaatumispelkokysely (FES-I) sekä arvioitiin myös elämänlaatua (SF-12). Kaikki mittaukset tehtiin ennen harjoittelun aloittamista, sen loppuessa ja 6 kk harjoittelun jälkeen.


Päätulokset
Värähtelyharjoitusryhmässä TUG-testin ajan parantuminen oli melkein kaksinkertainen verrattuna pelkkää liikuntaharjoittelua tehneeseen ryhmään (11,5 s vs. 6,1s). Myös 6 metrin kävelyaika parantui merkitsevästi enemmän värähtelyharjoitusryhmässä (5,2 s vs. 3 s). Samoin askel näytti pidentyvän värähtelyharjoitusryhmässä. Puolen vuoden kohdalla kuitenkin kaikki harjoitusvaikutukset olivat hävinneet ja tutkittavien toimintakyky oli palautunut tutkimusta edeltävälle tasolle.

Harjoittelu paransi sekä tasapainotestin että kaatumispelkokyselyn pisteitä, mutta tähän värähtelyharjoittelulla ei ollut merkitsevää vaikutusta. Puolen vuoden kohdalla harjoittelun hyödyt olivat käytännössä kadonneet.

Johtopäätökset ja soveltaminen käytäntöön
Värähtelyharjoittelun avulla on mahdollista turvallisella tavalla tehostaa voima- ja tasapainoharjoittelun positiivisia vaikutuksia fyysiseen toimintakykyyn yli 80-vuotiailla, joiden toimintakyky on jo heikentynyt. Koska kumpikin ryhmä osallistui vähintään kohtalaisesti kuormittavaan säännölliseen voima- ja tasapainoharjoitteluun, tutkimus ei anna vastausta siihen, voisiko nopeasti toteutettava värähtelyharjoittelu sellaisenaan parantaa tämän kohdejoukon toimintakykyä. Nimenomaan vain muutaman minuutin vaativa värähtelyharjoittelu voisi tarjota erinomaisen vaihtoehdon kuntouttaa tehokkaalla ja turvallisella tavalla sellaisia iäkkäitä henkilöitä, jotka eivät enää kykene, ehdi tai halua osallistua pidempikestoiseen liikuntaharjoitteluun.

Tällä hetkellä käynnissä oleva UKK-instituutin VÄREX-tutkimus antaa vastauksen myös tähän kysymykseen kaatumisten ehkäisyvaikutuksen lisäksi. Käytännön soveltamisen kannalta on syytä todeta, että suurin este ikääntyneiden värähtelyharjoittelun laajalle toteuttamiselle ovat sitä rajoittavien tekijöiden moninaisuus ja suuri esiintyvyys - tekonivelet ja sydäntahdistimet ovat yleisiä ikäihmisillä.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi
Tutkimusasetelma oli satunnaistettu kontrolloitu interventio, joka oli lisäksi sokkoutettu testaajien osalta. Tutkimusryhmät olivat riittävän suuria kliinisesti merkitsevien harjoitusvaikutusten tilastolliseksi osoittamiseksi. Tältä pohjalta tuloksia voi pitää vahvana näyttönä värähtelyharjoittelun vaikuttavuuden puolesta, ja tutkimus vahvistaa aiempaa näyttöä, että tällä harjoittelumuodolla voidaan lisätä heikkokuntoisten ikäihmisten lihasvoimaa ja parantaa heidän tasapainoaan. Seurantajakso puolestaan vahvisti sen hyvin tunnetun tosiseikan, että harjoitusvaikutukset menetetään harjoittelun loputtua.

Tutkimuksen keskeyttäneiden määrä oli suuri, mikä saattaa johtua osallistujien korkeasta iästä. Värähtelyharjoittelun vaikutusten näkymistä tuloksissa voi pienentää sen heikohko toteutuvuus. Liikuntaharjoitteluun osallistuttiin kohtalaisesti (keskimäärin 75 % kaikista harjoituskerroista), mutta värähtelyharjoitteluun käytetty aika jäi vain reiluun kolmannekseen tavoitteesta. On mahdollista, että värähtelyharjoittelun määrä oli intervention alussa liian suuri, mikä kokemuksena saattoi hillitä iäkkäiden tutkittavien intoa lisätä harjoittelun määrää tai intensiteettiä jatkossa. Värähtelyharjoittelun toteutumiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen on erityisen tärkeää, jotta sen sisältö voidaan yksilöllisesti suunnitella ja kohdistaa oikein terveyshyötyjen aikaansaamiseksi turvallisella ja tehokkaalla tavalla.

Referoitu tutkimus
Pollock RD, Martin FC, Newham DJ. Whole-body vibration in addition to strength and balance exercise for falls-related functional mobility of frail older adults: a single-blind randomized controlled trial. Clinical Rehabilitation 2012 (ePub): PMID:22324058

Tutkimuslaitos
King's College London, UK

Avainsanat
Värähtelyharjoittelu, iäkkäät, toimintakyky, tasapaino

Lyhennelmän laatija
Harri Sievänen, dosentti, TkT, tutkimusjohtaja

 

 

 

 
Edellinen muokkaus: 05.05.2020