Uutinen

Tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteet osaksi iäkkäiden päivittäisiä toimintoja

15.10.2012 13.43

Keskeinen sisältö
Hyvä liikkumis- ja toimintakyky on kotona asuville iäkkäille tärkeää. Säännöllinen liikunta on keskeinen iäkkäiden liikkumis- ja toimintakyvyn ylläpitäjä ja parantaja sekä sairauksien ja kaatumisten ennaltaehkäisijä. Kaatumisten ehkäisyn näkökulmasta etenkin tasapainon ja alaraajojen lihasvoiman harjoittaminen on tärkeää. Esiteltävän LiFE- tutkimuksen mukaan kotona asuvien, kohonneessa kaatumisvaarassa olevien iäkkäiden kaatumiset vähenivät lähes kolmanneksen, kun tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteita liitettiin osaksi heidän päivittäisiä toimiansa.

Tausta
Tasapaino- ja lihasvoimaharjoittelu on keskeinen keino ehkäistä kotona asuvien iäkkäiden kaatumisia. Useimmiten tasapainoa parantavia ja lihasvoimaa lisääviä harjoituksia tehdään ohjatuissa ryhmissä tai omatoimisesti kotiharjoitteluun saatujen ohjeiden mukaisesti. Tässä esiteltävässä LiFE-tutkimuksessa osa tutkittavista liitti tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteet osaksi päivittäistä toimintaansa, sen sijaan että olisi tehnyt perinteistä kotiharjoittelua..

Tutkimusasetelma
Satunnaistettu (kontrolloitu) 6 kuukauden harjoittelu- ja 12 kuukauden seurantatutkimus.
Kolme ryhmää:
1) LiFE-harjoitteluryhmä, jossa tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteet liitettiin päivittäisiin toimintoihin
2) perinteisen kotiharjoittelun ryhmä
3) kevennetyn harjoittelun lume-liikuntaryhmä, joka toimi kontrolliryhmänä

Tutkimusongelma(t)
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voiko päivittäisiin toimintoihin liitetty tasapaino- ja voimaharjoittelu (LiFE) vähentää kaatumisvaarassa olevien iäkkäiden kaatumisia. Tutkijoiden hypoteesina oli, että LiFE-harjoittelu ja perinteinen tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteita sisältävä kotiharjoittelu olisivat yhtä tehokkaita vähentämään kaatumisia, mutta luottamus omaan tasapainoon paranisi ja fyysinen aktiivisuus lisääntyisi LiFE-harjoitteluryhmässä perinteistä kotiharjoitteluryhmää enemmän.

Menetelmät
Tutkimus toteutettiin Sydneyssä Australiassa ja siihen otettiin kotona asuvia yli 70-vuotiaita, jotka olivat viimeisen vuoden aikana kaatuneet vähintään kaksi kertaa tai yhden kerran niin, että kaatumisesta oli seurannut vammoja . Tutkimuksesta suljettiin pois muun muassa henkilöt, joilla oli selkeitä kognitiivisia vaikeuksia tai jotka eivät kyenneet liikkumaan itsenäisesti. Lopulta mukaan valikoitui 317 iäkästä, jotka satunnaistettiin kolmeen harjoitteluryhmään. Tutkittavien keski-ikä oli 83 vuotta ja naisten osuus 58 prosenttia.

LiFE-harjoitteluryhmä (n=107)
Tutkittaville ohjattiin tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteita, jotka oli tarkoitus liittää päivittäisiin toimintoihin. Ideana oli, että päivittäisten toimintojen yhteydessä harjoitteita tulisi tehdyksi useita kertoja päivän aikana. Tasapainoharjoitteissa pyrittiin muun muassa vähentämään tukipintaa, siirtämään kehon painopistettä, harjoittamaan esteen yli astumista sekä vaihtamaan liikesuuntaa. Lihasvoimaa taas pyrittiin lisäämään yhdistämällä päivittäisin toimintoihin esimerkiksi kyykistyksiä, varpaille nousuja, porraskävelyä ja lihasten isometrisiä jännityksiä. Eli tutkittavaa pyydettiin vaikkapa keittiön työskentelytason ääressä toimiessa seisomaan tandem-seisonta-asennossa tai yhdellä jalalla ja alalaatikosta tavaroita otettaessa kyykistymään vartalon taivutuksen sijaan. Tutkittavat saivat oppaan, johon oli kerätty esimerkkejä päivittäisiin toimintoihin liitetyistä harjoitteista, mutta kukin osallistuja sai yksilöllisesti laaditun viikoittaisen harjoitteluohjelman.

Perinteisen kotiharjoittelun ryhmä (n=105)
Tutkittaville ohjattiin kotiharjoitteita, joihin kuului seitsemän tasapainoa parantavaa ja kuusi lihasvoimaa lisäävää harjoitusta Lihasvoimaharjoitteissa käytettiin apuna nilkkapainoja. Harjoitusohjelmaa kehotettiin tekemään kolmesti viikossa.

Kontrolliryhmäs (n=105)
Tutkittaville ohjattiin 12 nivelliikkuvuutta lisäävää kevyttä harjoitetta.

Sekä LiFE-ryhmässä että perinteisen kotiharjoittelun ryhmissä harjoitteiden vaikeusastetta lisättiin kuuden kuukauden intervention aikana kun taas kontrolliryhmän harjoittelu pysyi muuttumattomana. Fysio- tai toimintaterapeutti opetti LiFe- ja perinteisen kotiharjoittelun ryhmäläisille harjoitteet viiden varsinaisen ja kahden tehostekotikäynnin ja kontrolliryhmäläisille kahden varsinaisen ja yhden tehostekotikäynnin aikana. Lisäksi tutkittaviin oltiin yhteydessä puhelimitse; LiFe- ja perinteisen kotiharjoittelun ryhmäläisiin kahdesti ja kontrolliryhmäläisiin kuudesti.

Tutkimuksen ensisijaisena muuttujana oli kaatumisten määrä 12 kuukauden aikana, joka selvitettiin kuukausittain palautettujen kaatumispäiväkirjojen avulla. Toissijaisina muuttujina arvioitiin staattista ja dynaamista tasapainoa, alaraajojen isometristä lihasvoimaa, toiminnallisen tasapainon varmuutta, päivittäisistä toimista selviytymistä ja toimintakyvyn muutoksia, fyysistä aktiivisuutta, terveydentilaa ja terveyteen liittyvää elämänlaatua sekä kehon koostumusta. Mittaukset tehtiin tutkimuksen alussa sekä 6 ja 12 kuukauden kohdalla tutkittavien kotona.

Päätulokset
LiFE-harjoitteluryhmäläisillä kaatumisia sattui 31 % vähemmän kontrolliryhmään verrattuna. Sen sijaan perinteisen kotiharjoittelun ryhmässä olleiden kaatumiset eivät tilastollisesti merkitsevästi eronneet kontrolliryhmään verrattuna.

Sekä LiFE-ryhmän että perinteisen kotiharjoittelun ryhmän staattinen ja dynaaminen tasapaino parani, mutta ainoastaan LiFE-ryhmässä oli havaittavissa jonkinlaista lihasvoiman lisääntymistä. Vastoin tutkijoiden hypoteesia luottamus omaan tasapainoon parani molemmissa varsinaisissa harjoitteluryhmissä. Sen sijaan fyysinen aktiivisuus lisääntyi hiukan vain LiFE-harjoitteluryhmässä. Samoin päivittäisiä toimintoja ja toimintakykyä arvioivissa muuttujissa LiFE-harjoitteluryhmän muutokset olivat systemaattisempia.

Johtopäätökset
Päivittäisiin toimintoihin liitetyt ja yksilöllisesti ohjatut tasapaino- ja voimaharjoitteet vähentävät kaatumisvaarassa olevien iäkkäiden kaatumisia erityisesti parantamalla heidän tasapainoaan ja toimintakykyään.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi
Tutkimuksessa käytetty LiFEinterventio, jossa tasapaino- ja lihasvoimaharjoitteita liitetään osaksi iäkkään päivittäisiä toimintoja, on kiinnostava, sillä aiempia tutkimuksia ei tutkimusryhmän pienen pilottitutkimuksen lisäksi löydy. Tutkimusasetelma on vahva: satunnaistettu ja "" lume-liikuntaryhmän avulla myöskin kontrolloitu tutkimus. Intervention kesto on kohtuullisen pitkä, kuusi kuukautta, joskin hieman epäselväksi jäi, kuinka moni ryhmäläisistä jatkoi harjoittelua koko 12 kuukauden seurannan ajan.

Tutkimuksessa on selkeä ja kliinisesti merkittävä ensisijainen muuttuja, kaatumiset, jotka on kerätty asianmukaisin keinoin. Lisäksi tutkijat ovat arvioineet useita toissijaisia muuttujia, jotka ovat loogisesti yhteydessä päämuuttujaan ja siten antavat lisäarvoa päätuloksen pohdinnalle, eli miksi kaatumiset LiFE-harjoitteluryhmässä vähenivät. Toissijaisia muuttujia on kuitenkin varsin runsaasti ja selkeätä päällekkäisyyttä mm. toimintakyvyn ja tasapainon arvioinnissa on nähtävissä. Tutkimuksen suurin heikkous on pois jääneiden turhan runsas määrä. Hyödyllistä olisi ollut myös kuvata interventiot tarkemmin esimerkiksi erillisessä protokolla-julkaisussa - nyt liian paljon jää arvailun varaan.

Tulosten soveltaminen käytäntöön
Perinteisemmän tasapaino- ja voimaharjoittelun rinnalla toiminnalliset harjoitteet tarjoavat erittäin varteenotettavan keinon kotona asuvien iäkkäiden kaatumisten ehkäisyyn. Kiinnostavaa olisikin verrata LiFE-harjoitteluohjelmaa jo aiemmin hyödylliseksi todettuun Otago-ohjelmaan, joka myös perustuu ohjattuun ja yksilöllisesti suunniteltuun kotiharjoitteluun.

Referoitu tutkimus
Clemson L, Fiatarone Singh MA, Bundy A, Cumming RG, Manollaras K, O'Loughlin P, Black D. Integration of balance and strength training into daily life activity to reduce rate of falls in older people (the LiFE study): randomised parallel trial. BMJ 2012;345:e4547.

Tutkimuslaitos
University of Sydney, Australia

Avainsanat
iäkkäät, kaatumisten ehkäisy, tasapaino- ja lihasvoimaharjoittelu, toiminnalliset harjoitteet, toimintakyky

Lyhennelmän laatija
Saija Karinkanta, tutkija, filosofian tohtori, UKK-instituutti

 

 

 
Edellinen muokkaus: 05.05.2020