Uutinen

Huono fyysinen kunto nuorena lisää keski-iän luunmurtumia

7.2.2013 10.50

Keskeinen sisältö
Fyysinen kunto määräytyy suurelta osin perimän perusteella, mutta kuntoaan voi silti parantaa olemalla fyysisesti aktiivinen. Huonolla fyysisellä kunnolla on monenlaisia terveysvaikutuksia. Tässä tutkimuksessa todettiin, että nuorena mitattu fyysinen kunto on yhteydessä myöhemmässä elämässä sattuneisiin luunmurtumiin. Keski-iässä murtuman saaneet miehet olivat olleet nuorina selvästi huonompikuntoisempia kuin miehet, joilla ei murtumia keski-ikäisenä ollut. Tutkimus antaakin lisäperusteluita liikunnanedistämiselle nuorena, jotta voidaan ehkäistä luunmurtumia myöhemmällä iällä. Tämän tutkimuksen mukaan 30 prosentin parannus hapenottokyvyssä voi puolittaa lonkkamurtuman riskin.

Tausta
Huono fyysinen kunto on monen terveysongelman taustalla. Vaikka perimä selittää merkittävän osan fyysisestä kunnosta, sitä voi huomattavasti parantaa liikuntaharjoittelulla ja olemalla fyysisesti aktiivinen. Ikääntyvillä vähäinen fyysinen aktiivisuus lisää luunmurtuman vaaraa, minkä taustalla on usein heikentynyt toimintakyky ja kaatuminen. Aiempi murtuma lisää uuden murtuman todennäköisyyttä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mikä yhteys on nuorena aikuisena mitatulla fyysisellä kunnolla keski-iässä tapahtuneisiin luunmurtumiin.

Menetelmät
Tutkimuksessa oli mukana noin 435 000 ruotsalaista keski-iältään 19-vuotiasta miestä, jotka suorittivat asepalveluksensa vuosina 1969-1978. Otos kattoi 97 % kaikista vuosina 1950-1962 syntyneistä miehistä. Ennen palveluksen aloittamista miehiltä mitattiin vakioiduilla testeillä puristusvoima, kyynärvarren koukistusvoima ja polven ojennusvoima, minkä lisäksi he tekivät maksimaalisen ergometritestin kestävyyskunnon määrittämiseksi.
Tutkimuksen päävastemuuttuja oli ensimmäinen yli 40-vuotiaana tapahtunut murtuma. Tutkimuksessa otettiin huomioon ainoastaan käsien ja jalkojen pitkien luiden, lantion ja nikamien murtumat, jotka olivat syntyneet kaatumisen, kompastumisen tai korkeintaan seisomakorkeudelta tapahtuneen putoamisen seurauksena.
Tutkimusaineistossa oli mukana myös noin 4 400 kaksosparia, mikä mahdollisti perimän, yhteisten ja yksilöllisten ympäristötekijöiden sekä kuntomuuttujien välisten yhteyksien selvittämisen.

Päätulokset
Seuranta-aikana 8 030 miestä sai vähintään yhden murtuman, joista lonkkamurtumia oli 523. Keski-iällä murtuman saaneet miehet olivat nuorena useammin tupakoitsijoita ja heillä oli enemmän diagnosoituja sairauksia. Heidän lihas- ja kestävyyskuntonsa olivat varusmiespalveluksen alussa merkitsevästi heikompia kuin niiden miesten, joille ei tullut luunmurtumaa seuranta-aikana. Kun kaikki mahdolliset sekoittavat tekijät (mm. tupakointi) otettiin tilastollisesti huomioon, sekä heikompi lihasvoima että matalampi hapenottokyky lisäsivät selvästi murtumariskiä. Aerobisella kunnolla oli jonkin verran vahvempi yhteys murtumariskiin. Kun verrattiin aerobisen kunnon ääripäitä toisiinsa, niin heikoimmalla kymmenenneksellä oli 2,7-kertainen suhteellinen riski saada lonkkamurtuma kuin parhaimmalla kymmenenneksellä. Seuranta-aikana tapahtunut murtuma lisäsi kuoleman riskiä 1,8-kertaiseksi ja lonkkamurtuma 4,5-kertaiseksi. Kaksosaineistossa tehdyn analyysin perusteella ihmiset pystyvät vaikuttamaan omilla toimillaan noin kolmasosaan lihasvoimasta ja viidesosaan aerobisesta kapasiteetistä.

Tulosten soveltaminen käytäntöön
Mitä varhaisemmalla iällä saa luunmurtuman harmittoman tuntuisen tapaturman yhteydessä (esim. kävellessä sattunut kaatuminen), sitä suurempi on vakavamman luunmurtuman (mm. lonkkamurtuman) ja ennenaikaisen kuoleman todennäköisyys myöhemmällä iällä. Sattumalta ei voi suojautua, ja jokainen voi saada luunmurtuman fyysisestä kunnostaan riippumatta, mutta riskiä voi pienentää. Vaikka perimä selittää suuren osan fyysisestä kunnosta nuorella iällä, niin liikuntaharjoittelututkimusten mukaan hapenottokykyä ja lihasvoimaa voi parantaa jopa useita kymmeniä prosentteja: tämän tutkimuksen mukaan 30 prosentin parannus hapenottokyvyssä voi puolittaa lonkkamurtuman riskin.
Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että suomalaisten varusmiesten keskimääräinen kunto on nykyisin heikentynyt aiempiin vuosikymmeniin verrattuna ja jo nyt iäkkäiden miesten luunmurtumien esiintyvyyden ennustetaan kasvavan nopeasti. Mikä mahtaa olla tilanne 30-50 vuoden kuluttua? Tähän huolestuttavaan uhkakuvaan tulisi ennakoivasti puuttua. Liikuntaharjoittelu ja yleinen fyysisen aktiivisuuden lisääminen kaikissa ikävaiheissa ovat tähän tarkoitukseen varsin käyttökelpoisia keinoja.

Tutkimuksen toteuttamisen arviointi
Tutkimuksen kohdejoukko oli suuruudeltaan valtava ja se kattoi käytännössä kaikki vuosina 1950-1962 syntyneet miehet. Kaikkien tutkittavien fyysinen kunto mitattiin vertailukelpoisesti samoilla vakioiduilla lihas- ja kestävyyskuntotesteillä. Seuranta-aika oli pitkä (mediaani 35 vuotta) ja tutkimuksen tulokset perustuivat luotettavista rekistereistä kerättyihin ns. pieni-energisiin murtumiin eli onnettomuuksien tai putoamisten aiheuttamat murtumat jätettiin huomioimatta . Tutkimuksen löydöksiä voi pitää erittäin luotettavina, mitä vahvistaa siinä havaitut johdonmukaiset annosvastesuhteet. Vaikka tulokset koskivat ainoastaan miehiä, ei ole mitään erityistä syytä olettaa, etteivätkö havaitut yhteydet pitäisi paikkaansa myös naisilla.

Referoitu tutkimus
Nordström P, Sievänen H, Gustafson Y,Pedersen NL, Nordström A. High Physical Fitness in Young Adulthood Reduces the Risk of Fractures Later in Life in Men: a Nationwide Cohort Study
Journal of Bone and Mineral Research 2012 Nov 26. doi: 10.1002/jbmr.1829. [Epub ahead of print]

Tutkimuslaitos

Department of Community Medicine and Rehabilitation, Geriatric Medicine, Department of Surgical and Perioperative Sciences, Sports Medicine, Umeå University
UKK-instituutti, Department of Medical Epidemiology and Biostatistics, Karolinska Institute

Avainsanat
Fyysinen kunto, lihasvoima, nuoret aikuiset, luunmurtumat, kuolleisuus

Lyhennelmän laatija
Harri Sievänen, dosentti, TkT, tutkimusjohtaja, UKK-instituutti

 

 

 
Edellinen muokkaus: 05.05.2020